Uusi aluevalvonta-asetus mahdollistaa kansainvälisen harjoitustoiminnan kotimaassa aiempaa paremmin

HN_tankkaa_ilmavoimatValtioneuvosto on 10. marraskuuta 2016 päättänyt aluevalvontalakia täsmentävän aluevalvonta-asetuksen muutoksesta puolustusministeriön esityksen mukaisesti. Aluevalvontalaissa säädetään mm. sotilaiden ja sotilasajoneuvojen sekä valtionilma-alusten ja valtionalusten maahantulosta ja maassaolosta.

Nyt tehty muutos koskee aluevalvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen (971/2000) 3 §:n 1 momenttia,19 §:n 1 momenttia, 22 ja 24 §. Kohdat koskevat toistuvaan maahantuloon oikeuttavaa lupa ja sitä koskevaa hakemusta sekä valtion ilma-alusten, sotilaiden tai ajoneuvojen oikeudetonta maahantuloa.

Pohjoismaisen puolustusyhteistyön sekä kansainvälisen koulutus- ja harjoitusyhteistyön kehittyessä puolustushallinnossa on katsottu tarpeelliseksi muuttaa toistuvaan maahantuloon oikeuttavaa ns. vuosilupaa.

Muutos helpottaa kansainväliseen puolustusyhteistyöhön liittyviä lupamenettelyjä käytännön tasolla. Myös lupakäsittelystä aiheutuvaa hallinnollista taakkaa on nähty tarpeelliseksi keventää.

Muutoksen jälkeen vuosilupamenettelyn piiriin kuuluisivat Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden lisäksi myös Schengen-maat, käytännössä uutena maana Sveitsi. Lupa maahantuloon voitaisiin myöntää kalenterivuodeksi kerrallaan samoilla perusteilla, joilla se on aiemmin voitu myöntää yksittäiseen maahantuloon. Vuosilupa voidaan jatkossa myöntää ilma-alusten lisäksi sotilasajoneuvoille, valtionaluksille ja sotilaille.

Maahantulon tarkoitusta ei asetusmuutoksen jälkeen enää rajata henkilö- ja huoltokuljetuksiin sekä aseistamattomiin ja ilman tiedustelun erityisvarustusta olevaan kalustoon, mikä mahdollistaa esimerkiksi sotilaallisen harjoitustoiminnan kehittämisen.

Luvissa voitaisiin edelleen asettaa ehtoja maahantulolle, ja Suomi saa luvasta huolimatta aina halutessaan kieltää maahantulon. Maahantulijalta edellytettäisiin lupaehdoissa myös ennakkoilmoitusta, ja käytännössä maahantulo voi edellyttää muitakin lupia.

Lupien myöntämisen perusteeksi tulee olla jatkossakin aina selkeä peruste, esimerkiksi harjoitusyhteistyö Suomen kanssa. Aluevalvontalain mukaiset luvat myönnetään esimerkiksi kansainvälisen koulutus- ja harjoitustoiminnan osalta aina sen jälkeen, kun tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteinen kokous (TP-UTVA) on käsitellyt Suomen kansainvälistä harjoitustoimintaa ja puolustusministeriö on hyväksynyt harjoitussuunnitelman.

Mahdollisen vuosiluvan tai kertaluontoisen luvan lisäksi sotilaalliseen harjoitukseen osallistuminen tai sellaisen toimeenpaneminen Suomen alueella edellyttää aluevalvontalain 9 §:n mukaista lupaa, ellei Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Harkinta luvan myöntämisestä säilyy aina Suomella.

Puolustusministeriö tulee myös uudistamaan ja tarkentamaan lupien myöntämistä koskevaa ohjeistusta. Aluevalvontalain mukaisten lupien kokonaismäärän arvioidaan vähenevän noin kolmanneksen. Käytännön helpotus lupahallintoon on merkittävä, kun kansallista sääntelyä kevennetään.

Aluevalvontalakiin kuuluvien asioiden ylin ohjaava viranomainen on Puolustusministeriö, joka voi myös ottaa lupa-asian ratkaistavakseen. Käytännössä lupaviranomaisena toimii Pääesikunta.