Finnairin edeltäjän Aero Oy:n Douglas DC-3 -matkustajakone (OH-LCA) syöksyi metsään lähestyessään Maarianhaminan lentoasemaa vuonna 1963. Onnettomuustutkinnan jälkeen paikalle jäi suuria kappaleita osin palaneesta hylystä. Nya Åland -lehden mukaan Finnair aikoo ensi viikolla noutaa koneen jäänteet pois alueelta. Helsingistä 8. marraskuuta 1963 lähteneessä ja Turussa välilaskun tehneessä koneessa oli kolmen hengen miehistö sekä 21 matkustajaa. Lisäksi ohjaamossa oli ns. jump seatilla ylimääräisenä kolmas Aeron palveluksessa toiminut lentäjä, jota ei oltu merkitty matkustajaluetteloon. Turmassa menehtyi 22 ihmistä. Lentoemäntä sekä kaksi miesmatkustajaa selvisivät hengissä. Kyseessä on Suomen historian toiseksi pahin lento-onnettomuus. Kone oli marraskuisena iltana sumuisella säällä lentämässä kahteen radiomajakkaan perustuvaa NDB-lähestymistä (Non-Directional Beacon) Maarianhaminan lentoaseman (EFMA) kiitotielle 20. Kentälle oli tuolloin jo hankittu ILS-tarkkuuslähestymislaitteet (Instrument Landing System), mutta niitä ei oltu vielä asennettu maastoon. Myös OH-LCA:n mittaristo olisi mahdollistanut ILS-järjestelmän käytön. Aeron silloiset sääminimit eivät olisi sallineet laskeutumista näissä olosuhteissa. Varakenttänä lennolle oli Turun ohella Arlanda Ruotsissa. OH-LCA lensi tuntemattomaksi jääneestä syystä liian matalalla. Tutkintakertomuksessa (linkki jutun lopussa) epäillään korkeusmittarin virhenäyttöä, mutta sitä ei pystytty varmistamaan. Kone osui puihin lähestymislinjalla 1 470 metriä ennen kiitotien alkupäätä. DC-3 kaatui katolleen ja putosi metsään 50 metrin päähän kentän Locator S -radiomajakasta (kuva vasemmalla). Koneen etuosa ja suuri osa rungosta tuhoutui seuranneessa tulipalossa. Vainajat siirrettiin pois ja onnettomuustutkijat irrottivat tarkasteltavaksi molemmat moottorit sekä mm. ehjänä säilyneitä mittareita. Maastoon jäi kuitenkin suuria kappaleita takarungosta ja siivistä. Sittemmin yllättävän hyvin säilyneet osat (katso linkki jutun lopussa) ovat saaneet 55 vuotta lojua lähinnä vain paikallisten asukkaiden tuntemina Jomalan Torpin metsässä. Ne eivät kuitenkaan enää ole onnettomuuspaikalla vaan hylky on jossain vaiheessa siirretty pois lähestymislinjan alta toisaalle lähialueella. Maahansyöksypaikan vieressä on sittemmin ollut VOR-majakka (VHF Omni-directional Range) ja sitä ympäröivä aukea alue. Finnair sai alkuvuodesta 2018 tiedon hylyn olemassaolosta Nya Åland -lehden tiedusteltua lukijavinkin perusteella, miksi se on yhä maastossa. Yhtiöstä ei ymmärrettävästi enää löytynyt vastausta tähän. Lehden mukaan Finnairin edustajat vierailivat paikalla alkukesästä. DC-3:n jäänteet on tarkoitus kuljettaa pois alueelta ensi viikon tiistaina 4. syyskuuta. Koneen ovi päätyy Ahvenanmaan museoon. Muiden osien tulevasta kohtalosta Nya Åland ei osaa kertoa. Kohteen raivauksen jälkeen pidetään maahansyöksypaikan lähellä sijaitsevalla muistomerkillä muistotilaisuus OH-LCA:n onnettomuuden uhreille. Aivan unohduksiin hylky ei kuitenkaan ole aiemminkaan jäänyt. Vajassa säilytetty OH-LCA:n Aero-värejä vielä kantava sivuvakaaja siirrettiin vuonna 2007 Ahvenanmaalta Suomen Ilmailumuseolle. Toimittaja Pekka Nykänen kirjoitti onnettomuudesta vuonna 2017 ilmestyneen kirjan "Kuolemanlento - Finnairin tragedia Ahvenanmaalla 1963". T.T. Tuore kuva onnettomuuskoneen osien nykytilasta Nya Ålandin uutisessa Onnettomuustutkintaraportti: OH-LCA (PDF) Juttua muokattu kello 18.10: tarkennettu NDB-lähestymisen määritelmää
|
|||