Puolustusvoimien pääsotaharjoitus Kaakko 19 järjestettiin nimensä mukaisessa osassa Suomea. Aikaisempaa korostetummassa osassa oli nyt puolustushaarojen välinen yhteistoiminta. Myös Rajavartiolaitos oli mukana. Merivoimia lukuunottamatta kaikilla oli käytössä myös ilma-aluksia. Päärooli taivaalla oli luonnollisesti nytkin Ilmavoimilla.

Kaakko 19 -harjoitus järjestettiin 27. marraskuuta - 4. joulukuuta. Siinä olivat perinteiseen tapaan vastakkain keltainen ja sininen osapuoli. Keltainen hyökkää, sininen puolustaa.

Taistelut alkoivat Mäntyharjun alueelta ja etenivät etelään Pahkajärven kautta Haminan seudulle. Myös merellä Suomenlahden itäisissä osissa oli harjoitukseen liittyvää toimintaa.

Historiallisina aikoina sota ensin julistettiin ja sitten alkoi toiminta. Seuraavassa vaiheessa tehtiin yllätyshyökkäys.

Nykyisin sodan ja rauhan rajaa pyritään tietoisesti hämärtämään. Luodaan epävarmuutta kansalaisten keskuuteen, sabotoidaan keskeistä infrastruktuuria, lopulta kaduille ilmestyy "pieniä vihreitä miehiä".

Suomen eurooppalaisittain merkittävä vahvuus on ollut suuri reserviläisjoukko, jota ei kylmän sodan päätyttyä ajettu alas toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Nykysodassa sen liikekannallepanoon ei kuitenkaan ole todennäköisesti aikaa.

Siksi Puolustusvoimat on kasvattanut valmiusjoukkojensa määrää ja nykyisin käytettävissä oleva nopea vaste onkin merkittävästi parempi kuin joitain vuosia sitten. Etulinjassa erikoistilanteissa on valmiudessa oleva poliisin Karhu-ryhmä.

Seuraavaksi vuoroon tulevat Utin erikoisjääkärit sekä Rajavartioston ja merivoimien erikoisjoukot. Nopeasti liikkeelle saatavat, 347 vuorokautta palvelevista varusmiehistä kootut erikoiskoulutetut valmiusyksiköt (VYKS) nostavat nopeasti käytössä olevien joukkojen määrää merkittävästi.

Kaakko 19 -harjoituksen pohjana olevassa skenaariossa oli tarkoituksena harjoitella yllättäen ja nopeasti käynnistynyttä tilannetta kriisin edettyä jo sotilaalliseen vaiheeseen. Siksi nyt ei ollut mukana viranomaisyhteistyötä esimerkiksi poliisin kanssa.

Harjoituksessa ei ollut osana strategista tasoa vaan siinä keskityttiin operatiivis-taktiseen toimintaan. Ulkomaisia joukkoja ei ollut mukana. Toimintaa ei myöskään oltu käsikirjoitettu vaan puolustaja reagoi pohjoisesta etenevän hyökkääjän toimiin.

Kaakko 19 -harjoituksen suurin vahvuus yhtenä päivänä oli noin 12 000 henkilöä. Heistä palkattua henkilöstöä oli 2 656, varusmiehiä 6 212 ja reserviläisiä 3 256. Ajoneuvoja oli 2 200.

Uutuutena oli käytössä kotimaista valmistetta oleva M18-johtamisjärjestelmä (Bittium TAC WIN). Sitä kuvataan digitaalisten yhteyksien viemisellä siviilimaailman 5G-tasoa vastaaviksi. Kaakossa M18 oli käytössä maa- ja merivoimilla.

Ilmavoimista oli mukana neljän Boeing (McDonnell Douglas) F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjän parvi sekä kaksi BAE Systems Hawk -suihkuharjoituskonetta. Myös yhteyskoneita oli mukana. Harjoituksessa lensi kaksi Gates Learjet 35 A/S - ja yksi Pilatus PC-12NG -kone.

Maavoimien ilmailu osallistui toimintaan kahdeksalla Utin Jääkärirykmentin Helikopteripataljoonan NH Industries NH90 -kuljetushelikopterilla (kuvassa vasemmalla) sekä kahdella McDonnell Douglas Helicopters (Hughes) MD500 -kevythelikopterilla.

Rajavartiolaitoksesta oli mukana yksi Airbus Helicopters H215 Super Puma -helikopteri (otsikkokuvassa) sekä Dornier Do 228 -meritoimintakone.

Alkutalven sääolosuhteet toivat lentotoiminnalle haasteita mm. matalan pilvikaton myötä. Niin hävittäjät kuin NH90-kopterit pystyivät toimimaan siitä huolimatta. Maastossa liikkuville joukoille pitkään jatkunut sade luonnollisesti tuotti epämukavuutta.

Avainsana Kaakossa oli kokonaistulenkäyttö ja Puolustusvoimien vaikuttamisen ketjun harjoittelu. Maa-, ilma- ja merivoimat taistelivat toisiaan tukien aina tilanteen mukaisesti. Ilmapuolustuksen suorituskykyihin kuuluivat Hornet-hävittäjien ohella erilaiset ilmatorjuntajärjestelmät niin maa- kuin merivoimissa.

Ilmavoimat nostaa tilanteen kiristyessä valvontakykyään lisäämällä mittaavien tutkiensa määrää eri puolilla valtakuntaa. Näin parannetaan ilmatilannekuvaa, joka ulottuu maan rajojen ulkopuolelle. Ilmaoperaatiokeskus koordinoi tulenkäyttöä ja sen alaiset pääjohtokeskukset puolestaan johtavat suoraan taistelua ja ilmatorjuntaa.

Tehtävät ilmassa jakaantuvat neljään osaan. Ilmatilanhallinta suojaa ja mahdollistaa maa- ja merivoimien operaatioita. Tiedustelulla, valvonnalla ja maalittamisella tuotetaan tilannetietoa päätöksentekoa tukemaan.

Ilmasta-maahan suorituskyvyillä tuetaan maa- ja merivoimien taistelua. Lisäksi tukilentotoiminta auttaa logistiikkaa.

Maan kaakonkulmasta oli harjoitukselle varattu oma ilmatila, joka oli jaettu useisiin osiin esimerkiksi ilmatorjunnan tulenkäytön vapausasteen perusteella. Kokonaisuus oli kuitenkin laajamittaista suihkukoneosastojen ilmataistelutoimintaa ajatellen oli melko ahdas.

Kaakko 19 -harjoituksessa ei siten ollut ilmasta - ilmaan -toimintaa. Sitä Ilmavoimat harjoittelee erikseen. Nyt tuotettiin ilmasta - maahan -kykyä sekä ilmamaalitoimintaa niin siniselle kuin keltaiselle osapuolelle maalla ja merellä. Tätä pyrittiin optimoimaan niin, että kullakin lennolla voitiin kustannustehokkaasti tehdä koneella mahdollisimman monta suoritusta.

Oikeita lentoja ja maalisimulaatioita yhdistämällä ilmatorjuntajoukoille luotiin mahdollisimman todenmukainen toimintaympäristö. Maalit eivät tulleet tutkanäytöille tyhjästä, vaan näkyivät ensin oikeina lentoina harjoituksen laajemmassa kokonaisuudessa.

Tärkeä osa joukkojen tukemista oli JTAC-ilmatulenjohtajien (Joint Terminal Attack Controller) käyttö (kuvassa yllä). Heidän tehtävänään on olla maastosta suorassa radioyhteydessä hyökkäävään koneeseen ja siten koordinoida asevaikutus oikeaan maaliin.

JTAC voi myös itse valaista maalin laserilla täsmäpommia varten. Varustukseen kuuluu myös tarvittava ilmailuradiokalusto. Ilmatulenjohtajan koulutus hankitaan ulkomailla ja se tuottaa kyvyn toimia yhdessä myös kansainvälisten kumppanien koneiden kanssa.

Ilmavoimien Hornet pudotti jo ennen varsinaisen Kaakko-harjoituksen käynnistymistä 22. marraskuuta kovan GPS/inertia-ohjautuvan JDAM-täsmäpommin (Joint Direct Attack Munition) Pahkajärven harjoitusalueelle (lue lisää linkistä alla).

Nykyaikaisessa sodankäynnissä erilaisten miehittämättömien ilma-alusten käyttö lisääntyy jatkuvasti. Esimerkiksi Ukrainassa tiedustelulennokeilla on pystytty kohdistamaan epäsuoraa tulta vastustajan joukkoihin todella nopealla vasteella.

Siksi Kaakko 19 -harjoituksessakin oli lennokkitoimintaa niin hyökkäävällä kuin puolustavalla osapuolella. Luonnollisesti pari vuotta sitten käyttöön tulleet Israelista hankitut Aeronautics Orbiter 2B Mini UAS -tiedustelulennokit (kuvassa oikealla, lue lisää linkistä alla) olivat mukana myös reserviläisten operoimina. Teksti: Tero Tuominen

Lue myös: