Kolme matkustajaa vaati 26. helmikuuta 2015 korvauksia lentoyhtiöltä koskien lennon peruuntumista, joka tapahtui 9. tammikuuta 2013 Kyseessä oli lento Helsingistä Kiinan Chongqingiin. Matkustajat vaativat lentoyhtiöltä peruuntumisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 -asetuksen nojalla suorittamaan heille kullekin korvaukseksi lennon peruuntumisesta 600 euroa eli yhteensä 1 800 euroa korkoineen. Perusteena oli se, että peruuntunut lento aiheutti kantajille yli vuorokauden viivästyksen saapumisessaan määränpäähän. Lentomatkustajien ja lentoyhtiön välinen kiista eteni oikeusasteisiin. Lentoyhtiö kiisti kanteen edelleen ja vaati sen hylkäämistä. Kantajat eivät lentoyhtiön mukaan olleet reklamoineet asiassa kohtuullisessa ajassa. Käräjäoikeuden mukaan kantajat olivat esittäneet vaatimuksensa lentoyhtiötä kohtaan lähes 2 vuotta 2 kuukautta lennon myöhästymisestä. Käräjäoikeus katsoi vaatimusten ylittäneen huomattavasti kohtuullisen ajan ja kantajat olivat menettäneet oikeutensa viivästyskorvaukseen. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Kiista eteni hovioikeuteen. Päätöksessään hovioikeus totesi reklamaatiovelvollisuuden osalta, että mikäli lentomatkustaja ei ollut reklamoinut lennon viivästyksestä ajoissa, oli hän menettänyt viivästykseen perustuvan, asetuksessa tarkoitetun korvausoikeutensa, jollei tästä ollut todettavissa hyväksyttävissä olevaa poikkeusta. Hovioikeus totesi, että lentomatkustajia koskeva asetus edellytti, että lentoliikenteen harjoittajan on annettava kirjallisessa muodossa kullekin matkustajalle lennon epäämis- tai peruuntumistilanteessa tiedote. Sen tulee sisältää asetuksen mukaiset korvausta ja apua koskevat säännöt. Lentoyhtiö ei kuitenkaan ollut näyttänyt toteen antaneensa yli vuorokauden verran myöhässä perille saapuneille matkustajille tiedotetta korvausta ja apua koskevista säännöistä. Näin ollen hovioikeus katsoi lentoyhtiön jättäneen täyttämättä EU-asetuksen mukaisen tiedonantovelvollisuutensa. Lentoyhtiön laiminlyönti oli otettava kohtuullista reklamaatioaikaa arvioitaessa pidentävänä seikkana huomioon. Hovioikeus ei kuitenkaan muuttanut käräjäoikeuden välituomiota. Noin kaksi vuotta kaksi kuukautta lennon peruuntumisen jälkeen tehtyä korvausvaatimusta ei voitu pitää kohtuullisessa ajassa tehtynä. Lentomatkustajien katsottiin ilmoittaneen ja vedonneen viivästykseen liian myöhään, eikä heillä ollut oikeutta saada vaatimiaan korvauksia lentoyhtiöltä. Korvauskiista eteni muutoksenhaun kautta korkeimman oikeuden käsittelyyn. Valituksessaan kolme lentomatkustajaa vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan alempien oikeuksien käsiteltäväksi tai vaihtoehtoisesti, että lentoyhtiö velvoitetaan maksamaan heille kullekin korvausta 600 euroa korkoineen. Lentoyhtiö vaati edelleen kannetta hylättäväksi. Korkein oikeus kumosi päätöksellään hovioikeuden tuomion ja käräjäoikeuden välituomion sekä hylkäsi lentoyhtiön vaatimuksen kanteen hylkäämisestä korvausoikeuden menettämisen perusteella hylätään. Asia palautettiin Helsingin käräjäoikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan jatkettava asian käsittelyä. Korkeimman oikeuden päätös: KKO:2021:69
|
|||
