Havaintojen vähentymisen lisäksi niitä tehdään myös aiempaa suppeammalla alueella. Normaalisti sääennustemallien alkutilan määrittämisessä on monien muiden havaintolähteiden ohella käytössä lentokoneiden tekemät AMDAR-säähavainnot, joista saadaan tärkeää pystyprofiilitietoa. Nyt eri maiden ilmatieteen laitokset ovatkin joutuneet lentokonejärjestelmien tekemien havaintojen puuttumisen takia lisäämään radioluotainten käyttöä.
Pohjoisilla leveyspiireillä havaintoja on tarjolla vähän, joten Sodankylän havaintoaseman luotaustoiminnan kasvattaminen oli selkeä ratkaisu. Normaalin kahden päivittäisen luotauksen sijaan niitä tehdään nykyisin neljästi vuorokaudessa vuoden 2020 loppuun saakka. Luotaimia lähetään kello 0530-0730, 1130-1330, 1730-1930 ja 2330-0130 UTC-aikaa.
“Lentokoneiden ilmoittamat säähavainnot ovat vain yksi osa sääennustemallien pohjatietoja. Havaintoja saadaan monesta eri lähteestä kuten tutkilta, satelliiteilta, luotauksilla sekä omasta havaintoverkostosta”, kertoo Ilmatieteen laitoksen Sää- ja turvallisuuskeskuksen päällikkö Anssi Vähämäki Lentoposti.fi:lle.
Vaikka AMDAR-tiedoilla on iso rooli ovat ne vain yksi osa kokonaisuutta. Lyhyellä aikavälillä eroa niiden puutteesta on vaikea todentaa, mutta yksittäiseenkin havaintopuutteeseen suhtaudutaan vakavasti. Tällä hetkellä ennustetarkkuudessa ainakaan pintasuureiden osalta ei ole havaittavissa selvää eroa edellisvuodeen.
”Ylempi ilmakehä on säämalleilla paremmin ennustettavissa, jolloin luotauksista on sään tilannekuvan ylläpitämiseksi erityisesti alailmakehässä", kertoo Ilmatieteen laitoksen havaintopalvelut -yksikön päällikkö Juhana Hyrkkänen Lentoposti.fi:lle. Noin 0,6-1,2 kg:n painoinen ja noin 30 metriä korkea radioluotain nousee ilmakehässä noin 1000 jalkaa eli noin 300 metriä minuutissa. Tyypillisesti se pysyy noin 150 kilometrin säteen etäisyydellä lähetyspaikasta. Lentoliikennettä on varoitettu luotaimista, jotka voivat nousta jopa 90 000 jalan eli noin 27 kilometrin korkeuteen saakka.
Ilmaan lähetetty radioluotain, sensori ja pallo menetetään joka kerta, joten niiden kasvanut käyttö lisää myös sääennusteiden tuottamisen kustannuksia. “Vaikka ennusteiden laatu on pysynyt korkealla niin otamme mieluusti AMDAR-tiedot nopeasti takaisin”, päättää Vähämäki. Lentokoneista saatavat säähavainnot ovat maailman ilmatieteen järjestö WMO:n, sen jäsenvaltioiden ja ilmailualan toimijoiden kehittämä ratkaisu. AMDAR-järjestelmässä hyödynnetään lentokoneiden olemassa olevia sensoreita, tietokoneita sekä yhteysjärjestelmiä. Niiden avulla säähavainnot lähetetään satelliittien tai radiolinkkien kautta maa-asemille.
Normaalioloissa AMDAR-havaintoja tulee päivittäin yli 700 000. Ne sisältävät mm. painekorkeuden, ilman lämpötilan, tuulen nopeuden ja suunnan sekä turbulenssitiedon ja luonnollisesti myös paikkatiedot. Lentokoneen järjestelmät keräävät ja lähettävät AMDAR-säätietoja alkunousussa esimerkiksi jopa kuuden sekunnin välein. Matkalentokorkeuteen nousun ja sen jättämisen jälkeen tietoja lähtetään vaihtoehtoisesti painevaihteluiden tai aikamääreen mukaisesti 6-10 sekunnin välein. Yläilmakehässä lennettäessä aikaväli vaihtelee 20-60 sekunnin välillä. Matkalentovaiheessa säätietoja lähetetään 3-7 minuutin välein. Aikamääreet eri lennon vaiheissa voidaan ohjelmoida tarpeen mukaisiksi. MH
|
|||