Lentoliikenteen kilpailukyvyn ja Suomen saavutettavuuden ja huoltovarmuuden säilyminen on virkakunnan mukaan tärkeää varmistaa huomioiden käyttövoimasiirtymän edellyttämien investointien mittakaava. Nykyisin ns. kestävämpien polttoaineiden hinnat ovat korkeat eli noin 3-6 kertaa kalliimpia kuin fossiiliset polttoaineet. Lisäksi saatavuus on rajallista. entoyhtiöiden kilpailukyvyn kannalta on keskeistä, että ne saavat kestäviä polttoaineita käyttöön kilpailukykyiseen hintaan. Käyttövoimasiirtymä edellyttää lentoliikenteessä biopolttoaineiden lisäksi synteettisiä polttoaineita (eSAF), joista Euroopassa ei ole tehty vielä yhtään investointipäätöstä. Uusista polttoaineista vety nähdään potentiaalisena energianlähteenä pidemmällä aikavälillä. Omavaraisuus polttoaineiden suhteen ja riippumattomuus fossiilisista polttoaineista lisäisivät kotimaista huoltovarmuutta. Suomessa nähdään olevan erityisen hyvät mahdollisuudet kestävien polttoaineiden tuotantoon ja siitä syntyvään kasvuun ja työllisyyteen. Suomi kuuluukin niiden EU-maiden joukkoon, joihin on suunnitteilla eniten eSAF-hankkeita. Tulee kuitenkin huomata, että Suomi on tavoitellut biopolttoainejohtajuutta eri hankekokonaisuuksissa jo ainakin vuonna 2013 julkaistusta tulevaisuuden käyttövoimat liikenteessä -raportista lähtien (Lue uutisemme aiheesta: Biopolttoaineiden käyttöä lisätään ilmailualalla - Helsinki-Vantaasta "Bio-hub"). Nyt tarvittavia toimenpiteitä olisivat EU:n lentoliikenteen päästökaupasta palautuvia huutokauppatuloja vastaava summa lentoliikennesektorin vihreän siirtymän edistämiseen, elinvoimaisuuden ja Suomen kansainvälisen saavutettavuuden parantamiseksi. LVM:n, TEM:n ja VM:n yhteistyönä tulisi valmistella esitys huutokauppatulojen Lentoliikenteen vaihtoehtoisten polttoaineiden tuotantoon tulisi lisäksi kohdentaa oma Esillä ovat myös kKaksipuoleiset huutokaupat synteettisten lentopolttoaineiden (eSAF) valmistuksen ja käytön lisäämiseksi. Käytännössä kaksipuoleisessa huutokaupassa polttoaineentuottajat solmivat pitkäaikaisia, takuuhintaan perustuvia toimitussopimuksia ja loppukäyttäjät solmivat välittäjän kanssa kahdenvälisiä lyhytaikaisia sopimuksia. Välittäjälle jäävät vastattavaksi volyymi- ja hintariskit, jotka katetaan julkisella tuella. Tuki hyödyntäisi sekä polttoaineiden tuottajaa että lentoyhtiöitä.
|
|||




