Yksinpurjehtija ja lentokapteeni Ari Huusela lähti Stark -veneellä suureen seikkailuun maailman ympäri, kun IMOCA 60 -luokan veneiden Vendée Globe eli yksinpurjehdus maailman ympäri käynnistyi haastavissa olosuhteissa isänpäivänä 8. marraskuuta 2020. Tavoitteena on maaliinpääsy turvallisella suorituksella arviolta noin 100-120 päivän merimatkan päätteeksi. Turvallisuus on ykkössijalla Huuselan suorituksessa ja sen vaaliminen on tuttua hänelle myös lentokapteenin tehtävistä.

Ari Huusela Ocean Racingin Imoca 60 Stark -veneen köydet irrotettiin legendaarisesta Vendée Globe -laiturista Ranskan Les Sables d’Olonnesta sunnuntaina 8. marraskuuta kello 11.23 Suomen aikaa ja starttilaukaus kajahti aalloilla sumun seurauksena suunniteltua myöhemmin kello 15.20.

”Tähän päivään asti minulla on ollut vain yksi tavoite. Päästä starttaamaan Vendée Globeen. Vasta nyt voin asettaa tavoitteekseni päästä sen maaliin”, sanoi Huusela lähdön koitettua.

Kaikkiaan 33 yksinpurjehtijaa 9 eri maasta lähti kohtaamaan merten haasteita matkalla maailmanympäri idän suuntaan pysähtymättä, yksin ja ilman ulkopuolista apua.

Matkan teoreettinen pituus on jäävuorialueet huomioiden on noin 45 000 kilometriä ja voittajan odotetaan saapuvan takaisin lähtöpaikkaan arviolta tammi-helmikuussa 2021.

Ari Huusela Ocean Racing -tiimi on tehnyt suuren työn startatessaan kilpailuun, jonka muut osallistujat ovat täysammattilaisia ja niiden kipparit purjehtivat työkseen. Suomalaistiimi on mukana myös merkittävästi pienemmällä budjetilla.

Huuselan ryhmän alkuperäinen kustannuslaskelma ja tavoitebudjetti kutistui lopulta merkittävästi 2,5 miljoonasta eurosta noin puoleen. Neljän vuoden mittainen kokonaisprojekti viedään läpi 1,5 miljoonalla eurolla ja summassa on mukana myös Stark-vene. Kilpakumppaneiden budjetit ovat kymmenkertaiset Huuselan tiimiin verrattuna.

Toukokuussa 2020 keskellä koronaviruspandemiaa Ari Huusela Ocean Racing sai pääyhteistyökumppanisopimuksen rakennustarvikeyritys Starkilta, joka on aiemmin sponsoroinut joukkuelajeja eikä yksittäisiä urheilijoita. Keskustelut Ari Huuselan kanssa johtivat kuitenkin nopeasti sponsorointipäätökseen, sillä Huuselan kasvutarina ilmailijaksi sekä purjehtijaksi nähtiin vastaavana kuin Starkin.

Ari Huuselalla on taustalla vahva ura ja yli 30 vuoden purjehduskokemus ja nyt hän on mukana purjehduksen F1-luokassa eli Imoca 60 -veneiden kilpailuissa. Starkilla haluttiin mahdollistaa unelman toteutuminen ja pitää Suomen pyörät pyörimässä.

Kyseinen sponsorisopimus Starkin kanssa mahdollisti Huuselan pitkäaikaisen tavoitteen eli osallistumisen Vendée Globeen. Muita Huuselan sponsoreita ovat mm. Targa, Seapoint, EDZCOM, Containership, HPP Attorneys, Helly Hansen, Climecon, B&G, John Nurmisen säätiö ja Sixt.

Edellisten lisäksi Huuselan sponsoreina on myös lukuisia yksityishenkilöitä, jotka saattoivat pienellä sijoituksella ostaa nimensä Huuselan Imoca 60 -veneen mastoon, joka sai kesäkuussa 2020 kastetilaisuudessa perinteisiin riitein uuden nimen Stark.

“Paljon on taiteiltu budjetin kanssa. Se, että olemme samalla lähtölinjalla ammattilaisten kanssa suomenlippu liehuen on voitto koko suomalaiselle urheilulle”, totesi Ari Huusela ennen lähtöä järjestetyssä lehdistötilaisuudessa kiitellen sponsoreiden lisäksi myös purjehduskavereiden tekemää pyyteetöntä talkootyötä.

Ennen sunnutai-iltapäivän starttilaukausta Huuselan ryhmä oli ollut matkalla jo elokuusta lähtien eli noin 2,5 kuukauden ajan. Kotisatama jäi taakse 20. elokuuta 2020, kun siirtopurjehdus Ranskan Caeniin käynnistyi. Välietapilla veneelle tehtiin perusteellinen huolto ja kölin vaihto ennen siirtymistä lähtöpaikalla Les Sables d'Olonneen.

Lentokapteenin tehtävissä normaalisti työskentelevä Huusela lensi edellisen lentonsa kesäkuussa Airbus A350-koneella Shanghaihin. Sen jälkeen hän on saanut poikkeusoloissa keskittyä koronapandemian takia viimeiset puoli vuotta lähes kokonaan purjehdushankkeeseen.

Riskiarvioinneilla haasteita vastaan – loukkaantuminen suurimpana pelkona

Turvallisuus on yksi Huuselan tavaramerkeistä, joka on hänelle erityisen tuttua juuri ilmailualalta ja lentokapteenin tehtävistä. Vielä muutamaa päivää ennen maailmanympäripurjehduksen alkua oli vielä avoinna vakuutetaanko venettä kisaa varten lainkaan. Budjetin kanssa tiukoilla ollut suomalaisryhmä joutuikin tekemään merkittäviä riskiarviointeja.

Veneen vakuutus olisi olemassa olevien riskien takia äärimmäisen kallis eli noin 77 000 euroa. Vakuutus korvaisi ainoastaan ns. "total lossin" eli vene menetettäisiin. Tässäkin tapauksessa omavastuu olisi noin 175 000 euroa. Veneen vakuusarvo on noin puoli miljoonaa euroa eli korvaukset jäisivät todellisuudessa vain puoleen veneen arvosta. Edellisessä Vendée Globessa vuonna 2016 menetettiin vain yksi vene mukana olleista 21 veneestä.

“Mahdollisuus veneen menetykseen on olemassa, mutta omalla tyylilläni ja marginaaleillani uskon tuovani veneen ehjänä takaisin. Kilpailu on vaarallinen ja riskit tulee huomioida”, arvioi Huusela tilannetta.

Yksi ikävimmistä kohdalle sattuvista ongelmatilanteista olisi mastovaurio, jota Huusela kuvailee haastavaksi tilanteeksi.

“Veneen tuominen maihin on haastavaa ilman mastoa. Historiassa on kuitenkin nähty huikeita suorituksia hätärikeistä”, totesi Huusela viitaten tilapäiseen mastoratkaisuun.

Hänellä on veneessä käytössä erityinen leija, jonka avulla on mahdollista nilkuttaa eteenpäin tarvittaessa. Se on yksi merkittävä turvaväline, jota on myös koekäytetty. Leijan avulla on mahdollista edetä parhaimmillaan jopa 3-4 solmun vauhdilla sekä edetä myös jopa hieman vastaiseenkin tuuleen.

Kisan aikana ollaan kaukana rannikosta ja alueilla joihin avun tuominen voi olla haasteellista. Vendée Globe -kilpailu on erikseen hyväksytetty niissä maissa joiden alueille se suuntautuu.

Reittiä on jouduttu rajoittamaan esimerkiksi Australian eteläpuolella, jota apu saataisin paikalle riittävän nopeasti ja veneet olisivat esimerkiksi ilma-alusten toimintamatkan sisäpuolella. Näistäkin huolimatta purjehtijan pitää olla varautunut tilanteeseen, että avunsaanti voi kestää jopa 2-3 vuorokautta.

 “Se täytyy tiedostaa ja olemme valmistautuneet mahdollisiin vaikeuksiin turva- ja ensiapuvälineiden kanssa. Mukana on myös repullinen erilaisia hätälähettimiä”, sanoi Huusela.

“Loukkaantuminen on suurin pelko matkan varrella ja sitä varten on harjoiteltu. Pienikin loukkaantuminen voi muuttua kriittiseksi asiaksi, silloin kun ollaan karuissa oloissa ja kaukana”

“Kaikkien aikaisempien EA- ja selviytymiskurssien lisäksi takana on nyt myös kahden päivän aika vaativa hätäsensikoulutus, jossa harjoiteltiin ompelemista ja tikkien tekemistä sekä neulojen kanssa pistämistä. Koulutuksessa käsiteltiin myös erilaisia skenaarioita kuten murtumien ja isojen haavojen kanssa toimimista. Silloin viimeistään havahtui, että kuinka yksin siellä on jos jotain tapahtuu”, kertoi Huusela.

“Loukkaantumisen välttäminen on kaiken A ja O. Yksi oleellinen asia on pysyä itse toimintakunnossa, jotta voi arvioida omaa tilaansa. Puhelimessani on reaktinopeus-applikaatio, jolla voi päivittäin tarkastaa omaa toimintakuntoaan. Näin saa arvokasta tietoa omasta suorituskyvystä, jota ei välttämättä muuten itse havaitse todellisuuden mukaisesti”

Kilpailun historian aikana henkensä ovat menettäneet kuuden veneen kapteenit. Edellinen kuolemantapaus sattui vuonna 1996.

"Alusta heiluu ja on koko ajan kallellaan ja yrittää viskata kapteenia yli laidan", kuvaili Huusela perusolosuhteita kisan aikana.

Mahdollisen meritaudin saamista Huusela kuvaa ikäväksi. Viimeksi sellainen iski häneen vuonna 2018 ja kaiken lisäksi kovan kelin vallitessa. Vaaraa voi ehkäistä lääkityksellä sekä myös erityisillä meritautilaseilla, joissa on vesivaaka.

"Olo on voimaton, mutta kyllä siitä selviää. Tauti kestää noin 12 tuntia tai kuitenkin alle vuorokauden. Pitää vaan selvitä se hetki", sanoi Huusela.

 

Sähköä tarvitaan useille järjestelmille

Sähköä Stark-veneen elektronisiin järjestelmiin tuotetaan kahdella hydrogeneraattorilla sekä aurinkopaneeleilla. Yksi generaattori kykenee tuottamaan riittävästi sähköä kaikille veneen järjestelmille, mutta pelkällä aurinkoenergialla toimittaessa on joistain järjestelmistä on luovuttava.

Vikatilanteita varten mukana on vielä yksi hydrogeneraattori varalaitteena. Niiden kaikkien vikaantuessa on todennäköisesti mahdollista saada kolmesta rikkinäisestä kuitenkin yksi ehjä laite. Vikatilanteissa Huuselan tukena on aiempi koulutus ilmailualalta, sillä hän on myös lentokoneasentaja. Tekniset ratkaisut ja rakenteet ovat hänelle siis tuttuja.

Yksi turvaväline on myös veneen moottori, jonka vaihteisto on sinetöity. Se on käytössä vain hätätilanteita varten. Moottorin on toimittava viiden tunnin ajan ja kuljetettava venettä viiden solmun nopeudella. Näin on mahdollista päästä helpommin apua tarvitsevan kilpakumppanin luokse. Kyseessä on siis turvavaruste eikä etenemisväline. Moottorin käyttöä varten veneessä on oltava minimissään yhdeksän litraa polttoainetta viiden tunnin ajoajalle.

Huusela on varautunut mahdollisiin ongelmatilanteisiin ja mukana on kaikkiaan 240 litraa dieseliä. Vaikka sähköä tuotetaan pääasiallisesti hydrogeneraattoreilla ja aurinkosähköllä voidaan moottorin generaattorilla tuottaa tarpeen vaatiessa sähköä aivan sallitusti. Huuselan laskelmien mukaan moottorigeneraattorin tuottama sähkö riittäisi mukana olevalla polttoainemäärällä maaliin saakka kisan puolivälistä jos kaikki muut ratkaisut pettävät.

Veneen tärkeä tutkajärjestelmäkin on saatu toimimaan aiempaa paremmin ja nyt järjestelmää voidaan pitää päällä vaikka kokoajan. Tutka voidaan laittaa päivittämään kuvaa vaikka kolmen minuutin välein, jolloin se voidaan pitää sähkönkulutuksen puolesta päällä koko matkan ajan ilman katkoja.

"Tämä on yksi iso plussa, joka rauhoittaa mieltä. Moottoriin on asennettu myös uusi suurteholaturi. Veneen sähköntuottojärjestelmät ovat paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin", totesi Huusela.

Veneessä sähköä kuluttavat tutkan lisäksi tietokoneet ja yhteysjärjestelmät sekä kaksi automaattista kiinteää ohjausjärjestelmää. Niiden lisäksi mukana on vielä kolme automaattiohjaukseen liittyvää varalaitetta.

Kaikki mukaan otettava varustus on valikoitu tarkoin. Niin on tehty myös purjeiden osalta. Jättimäinen noin 400m2:n kokoinen spinaakkeri jätettiin rannalle riskianalyysin perusteella. Sen katsottiin olevan liian iso ja raju sekä hankala käsiteltäväksi yksin. Purje oli mukana kahdesti Atlantin ylityksellä eikä sitä käytetty kertaakaan edes kaksinpurjehduksella. Tilalla on kahdeksan muuta purjetta, jotka on hankittu käytettynä kilpakumppanilta.

"Mukana on hyvä setti parempia vaihtoehtoja kovempiin myötätuuliin sopivia purjeita kuten keulapurjeita ja avotuulipurjeita. Ne on testattu ja toimivat hyvin.", sanoi Huusela

 

Suihkuun ehkä muutaman kerran kisan aikana – uusi istuntopaikka matkassa

Huusela on purjehtinut viidesti Atlantin yli, joista neljä yksin, mutta vasta nyt matkaan lähti yksi erikoisvaruste. Hän sai syntymäpäivälahjaksi 200 kg painon kestävän jakkaran. Siihen saa kiinni ämpärin johon voi huoletta istahtaa päälle. Yksinkertaisetkin asiat voivat olla riskipaikkoja kisan aikana.

Hygieniasta tulee huolehtia pitkän kisan aikana haastavissa olosuhteissa. Huusela on suunnitellut selviytyvänsä kymmenellä Helly Hansenin valmistamalla merinovillaisella alusvaatekerralla. Yhteen pakettiin kuuluu boxerit, pitkät alushousut ja pitkähihainen aluspaita. Merinovillaisia boxereita voi käyttää matkan aikana jopa 10 päivää yhtä soittoa. Mukana on myös kevyempää vaatetusta päiväntasaajan olosuhteisiin.

Peseytymismahdollisuudet ovat rajalliset ja pääosin käytössä on babywipes -kosteuspyyhkeet. Matkan aikana saattaa päästä suihkuunkin, sillä reitin varrella on Huuselan mukaan mahdollisuus kohdata muutamaankin kertaan lämmin sadevesikuuro. Mahdollisuudet peseytymiseen suihkusaippuan kanssa on päiväntasaajan pohjoispuolella mennessä alaspäin ja vastaavalla korkeudella paluumatkalla takaisin pohjoiseen.

Juomavettä Stark-veneessä valmistetaan merivedestä pääasiassa kahdella käänteisosmoosia hyödyntävällä vedentekokoneella. Ne ovat sähkötoimisia, mutta vaihtoehtona on myös käsipumpun käyttö. Yksi varautumisen muoto on myös mukaan otettava reilu 100 litran määrä pullovettä. Ne auttavat selviytymään vaikka molemmat vedentekokoneet olisivat rikki. Vettä kuluu juomiseen 1,5 – 3 litraa päivässä.

“Vesihuolto on niukkaa eikä vedentekokoneesta riitä vettä peseytymiseen paria litraa enempää. Pullovesi puolestaan riittää tarvittaessa reitin puolivälisti maaliin saakka”, kuvaili Huusela.

Ruokahuoltoa varten veneeseen on lastattu kaikkiaan noin 150 kg pakastekuivattua muonaa ja muita välipaloja. Päiväkulutus on Huuselan mukaan noin 7000-8000 kcal, kun normaalioloissa ihminen kuluttaa päivässä noin 2000 kcal. Matkaan on tarttunut eri makuja Blåbandin ruokia, jotka ovat pääenergianlähde.

Ruoka valmistetaan JetBoil-retkikeittimessä, jolla voi keittää kerralla seitsemän desilitraa vettä. Lisäksi ravintovalikoimaan kuuluu mm. kotimaisia Ambroniten juotavia aterioita sekä Puhdistamon välipalapatukoita. Vaikka tarjolla on kymmenkunta erilaista annosta tulevat ne Huuselan mukaan kuitenkin pian maistumaan melko samalta.

“Jouluaatoksi on varattu jotain hyvää ja pahan päivän varallekin on jotain tarttunut mukaan jotain erikoista kuten Fazerin sinistä, jolla voi piristää päivää”, sanoi Huusela.

Purjehduksilla on ollut aina mukana myös rommipullo. Se on ollut matkassa jos jotain menisi oikein pahasti pieleen.

“Voisi ottaa pienen siivun ja miettiä. Kertaakaan pulloa ei ole tarvinnut avata vaan se on jäänyt tuliaisiksi”, totesi Huusela.

Tällä kertaa matkaan lähti 375ml vetoinen pieni muovipullo. Kyseessä on Huuselan mukaan lähinnä symbolinen asia ja pullo on usein jäänyt tuliaiseksi. Vendée Globestakin se menee eteenpäin tai maistellaan yhdessä tiimin kanssa.

Reitillä myös ylläpidetään perinteisiä riittejä, jotta merten jumalat olisivat suosiollisia. Päiväntasaajan yli mennessä uhrataan Neptunukselle muutama korkillinen.

 

Paljon haastavia alueita ja vain vähän unta

Yksinpurjehdus on jo itsessään haastavaa, jonka lisäksi Vendée Globen reitti tuo paljon erilaisia lisähaasteita. Heti alkuun edessä on Biskajanlahden jokasyksyiset myrskyt, joiden lisäksi alueella on paljon kalastajia ja muuta laivaliikennettä.

Odotusten mukaisesti olosuhteet Biskajanlahdella näyttivät lähtöpäivänä taas kerran julmilta. Tuuli alkoi nousta jo illalla ja kääntyä vastaiseksi. Sunnuntai-maanantaiyön aikana vastatuulen odotetaan olevan jo ihan reipasta. Sen jälkeen kelin odotetaan hellittävän ehkä noin vuorokaudeksi, minkä jälkeen vastaan tuleekin jo seuraava kylmä rintama. Sen läpi pitää taas purjehtia kovissa tuulissa. Ennusteiden kehittymisestä riippuen sitä voi seurata vielä kolmaskin vastaava rintama.

”Biskajanlahti on kyllä koettu. Kolme lähdöistäni Atlantin yli kilpailuihin on tapahtunut infernaalisissa olosuhteissa. Silloin pitää vaihtaa taktiikkaa, eikä puhua kilpailemisesta vaan selviytymisestä. Purjehduksen turvallisuus ja varmuus on maksimoitava, jotta saa veneen pidettyä ehjänä”, kommentoi Huusela illalla 8.11. heti lähdön jälkeen.

Vasta noin viiden, kuuden vuorokauden päästä startista pitäisi olosuhteiden alkaa hellittää.

Reitti kulkeutuu kohti Kap Verdeä Kanarian saarten länsipuolelta ja edelleen haastavalle passe doldrumin eli pasaatituulten kohtaamisvyöhykkeen alueelle. Tällä päiväntasaajan tienoilla sijaitsevalla alueella kohtaavat eteläiset ja pohjoiset virtaukset, jonka seurauksena luvassa on kovia ukkosia ja rajuja tuulenpuuskia. Tuuli voi vaihtua hetkessä nollatuulesta jopa 30 metriin sekunnissa. Tässä vaiheessa purjehtusta on Huuselan arvion mukaan takana noin kaksi viikkoa.

 Seuraavassa vaiheessa reitti suuntautuu Atlantin poikki kohti Brasilian rannikkoa, jossa pyritään pysymään matalapaineen etureunassa. Sieltä suunnataan eteläisen Atlantin poikki kohti Afrikan eteläkärkeä ja Hyväntoivonniemi saavutetaan arviolta noin 30 päivän purjehduksen jälkeen.

Etelämerellä reitti kulkee Kerguelenin saariston eli Ranskan eteläisten ja antarktisten territorioiden pohjoispuolelta kohti Australiaa ja Uutta-Seelantia reippaassa tuulessa. Riesana on kylmä noin 10-asteinen merivesi ja kolea 5-asteinen ilma sekä niiden aiheuttama jatkuva kosteus. Aikaan Australian ohituksen jälkeen Tyynimeri jää taakse saavuttaessa Kap Hornille eli Etelä-Amerikan kärkeen noin 70-80 purjehduspäivän jälkeen.

Sitten onkin jo aika nousta takaisin Atlanttia pohjoiseen kenties jopa Falklandin saarten itäpuolelta ja St. Helenan korkeapaineen länsipuolelta, josta lähestytään päiväntasaajaa ja tullaan pohjoiselle pallonpuoliskolle noin 100 päivän purjehduksen jälkeen.

Seuraavaksi kierretään Azorien korkeapainetta pohjoisen kautta eli jopa Pohjois-Amerikkaa kohti. Azorien korkeapaineen ohituksen jälkeen pyritään purjehtimaan lähes suoraan länteen. Maaliin eli Ranskan Les Sables d’Olonneen kärkiveneet saapuivat vuonna 2016 kiertäen lähes Englannin tasalle saakka.

“Unelmasuoritus omalla taktiikalla olisi noin 100 päivää, mutta matkan venyminen jopa 120 päivään on mahdollista. Veneen ehjänä pitäminen ja maaliinpääsy ovat tärkeimmät tavoitteet”, päätti Huusela.

Aiemmin Huusela oli nostanut haaveekseen jopa alle 90 päivän tavoitteen, joka olisi hänen mukaansa hyvä suoritus. Silläkään ei siis kamppailtaisi kisan voitosta, jonka odotetaan menevän noin 70 päivän purjehduksen tekevälle. Edellinen ennätysaika on 74 päivää, 3 tuntia, 35 minuuttia ja 46 sekuntia.

Pitkillä purjehduksilla korostuvat fyysiset ominaisuudet, joista yksi on kyky selvitä lyhyillä unilla. Huusela kertoo, että unta kertyy lyhyillä 15-45 minuutin mittaisilla nokosilla noin 4-6 tuntia vuorokaudessa. Siis usean kuukauden ajan.

Huusela antaa muille kilpailijoille tasoitusta myös paremmalla varustautumisellaan. Ilmailualalla varaudutaan haasteisiin ja ongelmatilanteisiin vähintään kahdennetuin järjestelmin. Huuselan vene onkin noin 400-500kg painavampi kuin kilpakumppaneilla. Voittoon tähtäämisen sijaan Huusela varmistaa turvallisuutta. Äärimmäisen vaativan kilpailun maaliinpääsyprosentti on aiempien kahdeksan kilpailun osalta 52.

Tavoitteena on purjehtia turvallisuus edellä ja stressata vähemmän venettä sekä kapteenia. Huuselalla on takana kokemusta Stark-veneellä aiemmista purjehduksista jo yli 20 000 mailia.

Noin 3000 ihmistä on kiivennyt Mount Everestille ja yli 700 käynyt avaruudessa, mutta vain noin sata ihmistä on onnistunut purjehtimaan yksin, pysähtymättä ja kilpaa maapallon ympäri. Ari Huusela on ensimmäinen pohjoismaalainen kippari Vendée Globe yksinpurjehduksessa.

Vendée Globen etenemistä voi seurata järjestäjän verkkosivuston tai mobiiliapplikaation kautta. Myös Ari Huusela kertoo kuulumisia mereltä satcom-laitteiden avulla. Käytössään hänellä on Iridium-puhelin sekä varalaite.

Kilpailijoilta edellytetään tietyn määrän video- ja valokuvamateriaalin tuottamista viikoittain. Niiden lisäksi Huusela antaa muutaman haastattelun viikossa suoraan myös kotimaiselle medialle.

Kilpailua seurataan yli 40 suoralla lähetyksellä 190 alueella, jonka lisäksi tapahtumia kattaa myös 10 uutiskanavaa.

Kilpailun jälkeen Huusela toivoo koronapandemian olevan jo voitettu, jotta pääsisi palaamaan sekä palautumaan purjehdushankkeesta takaisin liikennelentäjän tehtävien pariin. MH

Lue myös artikkeli: Lentokapteeni Ari Huusela valmistautuu kahvikisaan ja yksinäiseen seikkailuun maailman ympäri