Airbus Defence and Space Zephyr on ns. High Altitude Pseudo-Satellite (HAPS). Sillä pyritään täydentämään aukkoa satelliittien ja tavallisten miehittämättömien UAV-ilma-alusten (Unmanned Aerial Vehicle) välillä. Pelkästään auringon säteilystä käyttövoimansa saava Zephyr lentää korkealla muun lentoliikenteen yläpuolella. Keskeinen ominaisuus on pitkä lentoaika. Airbus Zephyr perustuu englantilaiseen Qinetiqin UAV-koneperheeseen, jota on kehitetty vuodesta 2003 lähtien. Airbus Defence (silloin EADS Astrium) osti kehityshankkeen vuonna 2013. Koneperheeseen kuuluva Zephyr 7 lensi 9. - 23 heinäkuuta 2010 edellisen miehittämättömien ilma-alusten ennätyksen 336 tuntia, 22 minuuttia ja 8 sekuntia. Kansainvälinen ilmailuliitto Fédération Aéronautique Internationale (FAI) on vahvistanut ennätyksen, johon kuului myös lentokorkeus, 21 526 metriä.
Hiilikuiturakenteinen Zephyr S painaa vain 75 kiloa ja sen kärkiväli on 25 metriä. Siinä on kaksi potkureita pyörittävää sähkömoottoria (otsikkokuvassa). Niiden ja siipiä peittävien aurinkokennojen avulla kone lentää tyypillisesti 21 000 metrin korkeudessa. Yöllä Zephyr pysyy ilmassa päivällä ladattujen akkujen avulla. Kone pystyy viemään erilaisia sensoreita normaalien säävaihteluiden, suihkuvirtausten ja lentoliikenteen yläpuolelle ja pysymään siellä viikkokausia. Vielä koelentovaiheessa olevilla HAPS-pseudosatelliiteille nähdään tulevaisuudessa niin sotilas- kuin siviilikäyttöä. Kehitteillä on myös suurempi Zephyr T, jonka kärkiväli on 32 metriä ja paino 140 kiloa. Koneeseen tulee kaksi runkopuomia, joissa molemmissa sivu- ja korkeusvakaajat peräsimineen. Se kykenisi viemään ilmaan nykyversiota monipuolisempia sensoreita. Zephyrin lentokorkeuksissa on nähty aiemmin vain Concorden ja SR-71 -koneiden kaltaisia huippunopeita ilma-aluksia. Toki myös purjekonemaiset Lockheed U-2-tiedustelukone ja miehittämätön Norhrop Grumman RQ-4 Global Hawk UAV lentävät yhtä korkealla. T.T.
|
|||