Lufthansa Technikin hangaarin ovet Hampurissa avautuivat 17. tammikuuta 2025 esitellen uudelleenrakennetun Lockheed L-1649A Starlinerin. Konetyyppi oli Lufthansan lippulaiva 1950-luvun lopulta alkaen. Maanäyttelyä varten noin 18 kuukauden aikana lopulta Saksassa restauroitu vielä pohjavärissä esitelty matkustajakone on saanut kylkeensä historiallisen Super Star -nimen. Piakkoin Starliner puretaan uudelleen, sillä edessä on jälleen suuri siirto-operaatio.
Hampurissa järjestetyn roll out -tilaisuuden jälkeen edessä on koneen purkutyöt, sillä se siirretään Münster/Osnabrückin lentokentälle vielä kesän 2025 aikana. Nyt kone kuitenkin siirretään suuremmissa kokonaisuuksissa kuin aiemmin. Münster/Osnabrückin lentokentällä kone maalataan Lufthansan 1950-luvun Parabola-väreihin ja lokakuussa 2025 kone on määrä siirtää jälleen.
Valmis Starliner asetetaan Frankfurtissa esille yhdessä historiallisen Junkers Ju 52 -koneen kanssa uuteen Lufthansa-konsernin konferenssi ja vierailukeskukseen, joka avataan keväällä 2026 osana vuonna alunperin vuonna 1926 perustetun Lufthansan 100-vuotisjuhlallisuuksia.
Entinen Saksan kansallinen lentoyhtiö Deutsche Luft Hansa perustettiin vuonna 1926. Yhtiöllä oli merkittävä rooli Saksan kaupallisen ilmailun kehittämisessä. Toiminta päättyi vuonna 1951 toisen maailmansodan seurauksena. Nykyinen Lufthansa on perustettu vuonna 1953 nimellä Aktiengesellschaft für Luftverkehrsbedarf (Luftag). Aiemman Luft Hansa -nimen ja kurkilogon yhtiö otti käyttöön vuonna 1954.
Ensimmäinen neljästä Lockheed Starliner -koneesta tuli Lufthansan käyttöön vuonna 1957. Super Star -nimillä tunnetut koneet (D-ALUB, D-ALAN, D-ALER ja D-ALOL) tarjosivat ensimmäistä kertaa matkustajille Senator-matkustusluokan, joka oli sen aikainen paras matkustusluokka.
Koneilla lennettiin pääosin Atlantin yli New Yorkiin. Tämä neljällä Wright R-3350 Duplex -mäntämoottorilla varustettu enimmillään 99-paikkainen matkustajakone kykeni jopa 17-tuntisiin lentoihin. Lufthansa lensi Super Stareilla 32-paikkaisina Hampurista, jossa uudelleenrakennettu konekin nyt esiteltiin. Koneet lensivät New Yorkiin vuosina 1958-1960. Super Starit korvattiin transatlanttisessa matkustajaliikenteessä 1960-luvulla Boeing 707-430 Jet Intercontinental -koneilla. Viimeiset Lufthansan Super Star -lennot lennettiin vuonna 1966. Koneet oli välillä vuokrattu lentorahtikuljetuksiin World Airwaysin käyttöön.
Lockheed valmisti vuosina 1956-1958 vain 44 Lockheed Starlineria. Niistä on jäljellä enää neljä koneyksilöä. Lufthansan alkuperäisistä koneista D-ALAN (N974R, c/n 1040) on esillä Floridassa Fantasy of Flight -museossa. Tämä edelleen Lufthansan väreissä oleva koneyksilö ei kuitenkaan ollut sovelias yhtiön alkuperäiseen projektiin. Näin ollen hankinnan kohde oli toiselle yhtiölle valmistettu N7316C. Myös Lufthansan D-ALOL on säilynyt ja esillä Etelä-Afrikassa Johannesburgista länteen sijaitsevalla Randin lentokentällä Trek Airwaysin väreissä (ZS-DVJ).
Lufthansa hankki nyt uudistetun Lockheed L-1649A Starlinerin (N7316C, c/n 1018) Yhdysvalloista jo vuonna 2007. Kyseinen koneyksilö "Star of Tigris" on valmistunut vuonna 1957 ja sen ensimmäinen operaattori oli Trans World Airlines (TWA). Tämän jälkeen koneeseen tehtiin rahtimuunnos Lockheed Air Servicella. Koneella oli tämän jälkeen useampi operaattori ja se lensi Alaskassa vuoteen 1972 saakka. Vuodesta 1976 lähtien kone seisoi Stewartin lentokentällä, josta se teki viimeisen lentonsa Maineen Auburnin lentokentälle 9. marraskuuta 1983.
Alunperin Lufthansan oli määrä restauroida koneyksilö lentokuntoiseksi Yhdysvalloissa. Hanketta veti Lufthansa Super Star GmbH. Kustannussyistä lentokelposuudesta luovuttiin ja vuonna 2018 restaurointikin päätettiin siirtää Saksaan. Koneeseen oli tiettävästi investoitu jo noin 150 miljoonaa euroa.
Syyskuussa 2019 koneyksilö lähetettiin Mainen osavaltion Auburnista ensin Portlandin satamaan ja sieltä edelleen Saksaan Bremenin satamaan. Koneen runko, siivet ja pyrstö olivat suurimmat komponentit. Kaikkiaan moottorit ja laskutelineet mukaanlukien Starliner oli jaettu yli 200 rahtikonttiin. Siirron jälkeen koneen osat varastoitiin.
Lokakuussa 2023 Starliner siirrettiin varastoinnista Lufthansa Technikin haltuun Hampuriin, jossa kone rakennettiin uudelleen. Lufthansa Technikiä hankkeessa tuki Deutsche Lufthansa Berlin-Stiftung.
Super Starin lennonhallintalaitteet on tehty toimiviksi mukaanlukien peräsinohjaus ja laskusiivekkeet. Ohjaamo on toteutettu sellaiseksi kuin se oli vuonna 1957. Myös valojärjestelmät toimivat. Koneeseen ei ollut saatavilla alkuperäisiä renkaita ja käytössä ovatkin Airbus A320 -koneen renkaat. Lisäksi ainakin koneen etuovet ovat uudistuotantoa, sillä koneyksilö oli loppuvaiheissaan rahtiversiossa.
Matkustamon osalta on pyritty jäljittelemään 1950-lukua, mutta käytössä on ollut moderneja komponentteja, kuten A340-koneesta käytöstä poistetut matkustajaistuimet. Ne ovat saaneet pintaansa viininpunaista nahkaa. Matkustamon verhot ja matot on toteuteutettu vintagekankailla. Materiaalit ja toteutus tuovat aikakauden tunnelmaa vuosikymmenten takaa. Tämä maanäyttelykoneeksi tuleva Starliner sai takarunkoonsa siis luonnollisesti nimen Super Star.
Myös toinen historiallisesti merkittävä ilma-alus Junkers Ju 52 Tante Ju (D-AQUI, D-CDLH) on siis edelleen Deutsche Lufthansa AG:n omistuksessa. Tämä koneyksilö siirrettiin vuonna 2018 tapahtuneiden viimeisten lentojen jälkeen varastoitavaksi Hampuriin.
Tämä toinen historiallinen Lufthansan kurkipyrstö valmistui Saksan Dessaussa vuonna 1936 ja sai tuolloin rekisteritunnuksen D-AQUI. Lufhansan omistukseen kone tuli eri vaiheiden jälkeen taas vuonna 1984 rekisteritunnuksella D-CDLH, jolloin se sai nimen Tempelhof.
Koneyksilö oli myös yksi viimeisistä koneista, jotka lensivät vuonna 2008 suljetulta Berlinin Tempelhofin lentokentältä. Yleisölennätyksiä koneella operoi Deutsche Lufthansa Berlin-Stiftung.