Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksen mukaan lentoyhtiöiden korvausvelvollisuus laajenee entisestään. Tuoreen päätöksen mukaan jäsenvaltiosta lähtenyt ja kolmanteen valtioon toisen lentoyhtiön lennolla viivästyneesti saapuva matkustaja voisi saada korvauksia. Maksaja olisi ensimmäisen lennon suorittanut lentoyhtiö, kun jatkolento on suoritettu yhteisten reittitunnusten eli ns. codeshare-jatkolentona ja varaus on tehty yhtenä lentona.

Yksitoista  matkustajaa varasi tšekkiläiseltä České aerolinielta (CSA) yhteen varaukseen perustuneen lennon Prahasta Bangkokiin. Varattu yhteys kulki Abu Dhabin kautta.

Ensimmäisen osuuden lennosta operoi CSA ja lento saapui Abu Dhabiin aikataulun mukaisesti. Sen sijaan Abu Dhabista Bangkokiin suuntautunut toinen lento, joka oli codeshare-lento ja operaattorina Etihad Airways. Tämä jatkolento saapui Bangkokiin 488 minuuttia myöhässä.

EU-tuomioistuimen mukaan matkustajat voivat kyseisen yli kolmen tunnin pituisen  viivästymisen vuoksi saada korvauksen lentomatkustajien oikeuksia koskevan EU:n EC261-asetuksen perusteella. 

Kyseessä oli siis kolmannen valtion kautta kulkenut yhteen varaukseen perustunut lento, johon liittyi jatkolento. Etihad Airways ei ole kuitenkaan ole Euroopan yhteisön lentoliikenteen harjoittaja.

Matkustajat  nostivat  tšekkiläisissä  tuomioistuimissa  kanteita CSA:ta  vastaan saadakseen kyseisessä  asetuksessa  säädetyn korvauksen. Lentoyhtiö väitti mainituissa tuomioistuimissa, etteivät kyseiset kanteet olleet perusteltuja, ja vetosi siihen, ettei sen voida katsoa olevan vastuussa Abu Dhabista Bangkokiin suuntautuneen lennon viivästymisestä, koska kyseisen lennon suoritti toinen lentoliikenteen  harjoittaja.

Prahan kaupunkioikeus Městský soud v Praze, jonka käsiteltäväksi asiaa koskeva  valitus  saatettiin, tiedusteli unionin tuomioistuimelta, onko CSA velvollinen maksamaan korvauksen asetuksen perusteella.

EU-tuomioistuimen 11. heinäkuuta 2019 antama tuomio huomauttaa, että yhteen varauksen perustuva lento, johon liittyy yksi tai useampi jatkolento on kokonaisuus, kun kyse on asetuksessa säädetystä matkustajien oikeudesta korvaukseen.

Päätöksen mukaan ensimmäisen lennon suorittaneen lentoliikenteen harjoittaja eli tässä tapauksessa CSA:n on maksettava korvaus matkustajille, jotka ovat saapuneet määräpaikkaansa pitkäaikaisesti viivästyneinä yhteisön ulkopuolisen lentoliikenteen harjoittajan suorittaman jälkimmäisen lennon vuoksi. Huolimatta siitä, että jälkimmäisen osuuden on suorittanut yhteisön ulkopuolinen lentoliikenteen harjoittaja Euroopan unioniin nähden ns. kolmannesta valtiosta kolmanteen valtioon.

Unionin tuomioistuin katsoo, että käsiteltävässä asiassa České aerolinie on lähtökohtaisesti velvollinen maksamaan asetuksessa  säädetyn korvauksen, koska Bangkokiin  suuntautunut lento,  johon liittyi jatkolento, viivästyi  huomattavasti. Tämä huolimatta siitä, että kyseinen  viivästyminen tapahtui lennolla  Abu  Dhabista Bangkokiin  ja siitä  oli  vastuussa Etihad Airways.

Unionin  tuomioistuin korostaa, että kun on kyse yhteen ainoaan varaukseen  perustuvasta lennosta, johon liittyy yksi tai useampi jatkolento, lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja on se, joka on suorittanut ensimmäisen lennon. Lentoyhtiö ei voi vedota siihen, että myöhemmän lennon suorittanut toinen lentoliikenteen  harjoittaja on toteuttanut  mainitun lennon puutteellisesti.

EU-tuomioistuimen linjaus tarkoittaa, että EU-asetuksen matkustajille suoma turva ulottuu vastedes myös jatkolentoihin, jotka on varattu samassa yhteydessä EC261-piiriin kuuluvan lennon kanssa – silloinkin, kun myöhästynyt lento liikennöidään EU:n ulkopuolella ja jonkin toisen lentoyhtiön toimesta.

Unionin tuomioistuin huomauttaa päätöksessään tälläisessä tapauksessa korvauksen maksajaksi joutuva alkuperäinen lentoyhtiö voi kuitenkin kääntyä jatkolennon operoineen lentoyhtiön puoleen hyvityksen saamiseksi taloudellisesta rasituksesta.

Tuomioistuin on linjannut jo aiemmin myös, että korvausvelvoite on voimassa silloinkin, kun jatkolento myöhästyy merkittävästi EU:n ulkopuolella sijaitsevalta lentokentältä.

Unionin tuomioistuin ei ratkaise kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevaa asiaa.  Kansallisen tuomioistuimen  tehtävänä on ratkaista asia unionin tuomioistuimen  ratkaisun mukaisesti. Unionin tuomioistuimen ratkaisu sitoo vastaavalla tavoin muita kansallisia  tuomioistuimia,  jotka käsittelevät samanlaista ongelmaa.