World Trade Centerin kaksoistornien sorruttua Manhattanilla 11. syyskuuta 2001 Yhdysvaltain ilmatila suljettiin ja kaikki koneet määrättiin laskeutumaan välittömästi lähimmälle kentälle. Vaikean ja ennen kokemattoman päätöksen takana oli yksi mies, USA:n liittovaltion ilmailuviranomaisen (FAA) kansallisista operaatioista vastaava johtaja Ben Sliney. Sliney vieraili syyskuussa 2010 Helsingissä Suomen Lentäjäliiton (FPA) ja Suomen Lennonjohtajien Yhdistyksen (SLJY) kutsumana. Artikkeli perustuu hänen esitykseensä. Johtokeskus vastaa päivittäin yli viidestäkymmenestä tuhannesta operaatiosta ja liikenteen sujuvuudesta USA:n ilmatilassa. Sääennusteen mukaan 9. syyskuuta luvassa oli kirkas taivas, hyvä näkyvyys ja heikot tuulet aina Mainesta Floridaan saakka. Sään puolesta olisi mahdollista käyttää suurimman kapasiteetin mahdollistavia kiitoteitä. Muutaman kilometrin työmatkalla Ben ehti mietiskellä ensimmäisen päivän mahdollisia toimenpiteitä vaativia tilanteita. Mahdollinen häiriö tilanne voisi aiheutua tutka- tai radiotaajuusongelmista suurehkolla lentoasemalla tai ehkä vain jonkun vilkkaan kiitotien sulkemisesta. Luvassa näyttäisi olevan leppoisa ja yllätyksetön kahdeksan tunnin ensipäivä johtokeskuksessa. Ben saapui töihin hyvissä ajoin jo 40 minuuttia ennen seitsemältä alkavaa vuoroaan. Puoli kahdeksan aikaan edessä oli joka-aamuinen kokous, jossa NOM kertasi edellispäivän operaatiot ja erikoiset tapahtumat sekä alkavan päivän näkymät johtokeskuksen henkilökunnalle ja lennonjohtojaostoon Washingtoniin. Kaunis aamu sai ensimmäisen yllätyksen, kun vuoroesimies pysäytti kokoustilaan kävelevän Benin ja kertoi tälle saaneensa juuri huonoja uutisia Bostonista. Vastaanotetun tiedon mukaan American Airlinesin lento AAL11 Bostonista Los Angelesiin olisi kaapattu. Lento oli yhä reitillään kohti länttä, mutta se ei vastannut lennonjohdon kutsuihin. Myös transponderikoodi oli yhä normaali, eikä kaappausta ilmaiseva 7500. Ben mietiskeli vuoroesimiehen kanssa hetken ääneen, mutta he eivät muistaneet, koska USA:ssa oli edellisen kerran kaapattu lentokone. Kaappaustilanneohjeistuksen mukaan lennonjohdon oli määrä tehdä yhteistyötä ohjaajien kanssa reitin ja korkeuksien osalta ja varmistaa muiden koneiden pysyminen poissa kaapatun ilma-aluksen reitiltä. Ben jatkoi matkaa kohti kokoustilaa kehottaen vuoroesimiestä seuraamaan tilannetta ja ilmoittamaan mahdollisista muutoksista. Heti tämän jälkeen hän palasi johtokeskuksen valvontatilaan ja vilkaisi liikennetilannetta näytöltä. AAL11-tutkaseuranta jatkoi näytöllä matkaansa edelleen kohti länttä. Lennon tiedoista puuttui kuitenkin korkeus ja nopeus. Lisäksi lennon tutkaseuranta jatkoi reitillään ainoastaan lentosuunnitelman ja aiemman suunta- sekä nopeustiedon mukaisen laskennan perusteella. Siihen ei ollut enää yhdistyneenä toisiotutkatietoja. Samaan aikaan Bostonista tuli tieto oudosta ja epäselvästä lähetyksestä radiojaksolla, jolta AAL11 oli kadonnut. Bostonin aluelennonjohto kertoi myös kadottaneensa koneen tutkaruudulta, mutta se uskoi koneen kääntyneen etelään kohti New Yorkia. Bostonin vahvisti kadottaneensa myös lennon primääritutkakaiun. Johtokeskus pyysi lennonjohdoilta tietoja mahdollisista tutkahavainnoista koneen katoamispaikasta aina New Yorkin lähestymislennonjohtoihin saakka. Tutkahavaintojen lisäksi pyydettiin näköhavaintoja kaapatun koneen oletetulla reitillä olevalta muulta lentoliikenteeltä. Kukaan ei havainnut konetta. New Yorkin lennonjohto raportoi vastaavanlaisesta tapahtumaketjusta kuin Bostonissa. Unitedin lento UAL175 New Yorkista Los Angelesiin oli harhautunut reitiltään eikä vastannut radiokutsuihin. Ben kutsui vuoroesimiehet ja lennonjohtajat koolle kertomaan ajatuksiaan tilanteen kehittymisestä ja ehdotuksista AAL11:sta löytämiseksi. Ilmavoimien kenraali, joka toimi yhteyshenkilönä johtokeskuksessa, liittyi mukaan keskusteluun kehottaen kääntämään CNN:n lähetyksen yhdelle monista operaatiohuoneen näytöistä. CNN uutisoi New Yorkin World Trade Centeriin kello 08.46 törmänneestä pienkoneesta. Lähetyksen kuvat kertoivat Benille ja muille operaatiohuoneen henkilökunnalle kuitenkin aivan toisenlaisen totuuden. Rakennuksessa oleva suuri reikä, savun ja liekkien määrä paljastivat kyseessä olevan aivan jotain muuta kuin pienkoneen osuma. Kaikki johtokeskuksen operaatiohuoneessa pelkäsivät American Airlinesin koneen olevan WTC:n pohjoistornin savun ja liekkimeren todellinen lähde. Johtokeskus pyrki saamaan lisätietoja törmäyksestä New Yorkin poliisilta. CNN:n suoran lähetyksen tapahtumat keskeyttivät selvitystyön kello 09.03, kun Boeing 767 syöksyi kameroiden edessä kovalla nopeudella kohti WTC:n etelätornia muuttaen kaiken hetkessä liekkimereksi. UAL175:n viime hetket aiheuttivat kauhun tunteen ja hiljaisuus laskeutui hektiseen operaatiohuoneeseen. Ben ja koko nelikymmenhenkinen johtokeskus haukkoivat hetken henkeään ja samalla heille selvisi kaksi seikkaa. AAL11 oli varmasti törmännyt pohjoistorniin ja toiseksi teon takana ei ollut mikään tavanomainen ja perinteinen vaatimuksia esittävä lentokonekaappari. Kyseessä oli suora hyökkäys amerikkalaisia vastaan. Odottaessaan vastausta Washingtonista Ben mietti valtuuksiaan. Hänelle muistuivat mieleen johtokeskuksen päällikön ja Benin vanhan lennonjohtajakollegan, Jack Kiesen sanat: ”Sinähän olet ko Kello 09.26 Ben määräsi Yhdysvaltain lentoliikenteen pysäytettäväksi, kukaan ei saisi enää nousta ilmaan. Kansallista liikennettä ei ollut pysäytetty vielä kertaakaan sitten vuonna 1903 keksityn lentämisen jälkeen. Kello 09.30 American Airlines ilmoitti varmana tietona johtokeskukseen, että AAL11 on yhä ilmassa, vaikka kone oli tuhoutunut noin kolme varttia aiemmin. Neljä minuuttia sen jälkeen johtokeskus saa tiedon Newarkista San Franciscoon lähteneen Unitedin UAL93 pommiuhasta. Koneena jälleen iso Boeing 757. Ben pyrki tavoittamaan Washingtonin FAA:n pääkonttorilta henkilön, joka voisi määrätä hävittäjän tarkistamaan kaapatun UAL93:n tilanteen. Vain yksi henkilö olisi voinut määrätä hävittäjän siviilikoneen perään. Hän ei ollut tavoitettavissa. Kesti kaiken kaikkiaan kolme kuukautta saada liikenne jälleen toimimaan normaalisti, vaikka ilmatilaa avattiin asteittain jo saman päivän aikana. Ilmatilan sulkemisen jälkeen Washingtonin lennonjohtojaostosta tivattiin, kenen käskystä ja millä valtuuksilla ilmatila oli tyhjennetty. Puolta tuntia myöhemmin asiat olivat muuttuneet päinvastaiseksi ja nyt sama tiukka ääni puhelimessa tiedusteli, että miksei Ben sulkenut ilmatilaa jo aiemmin. Suurimmat ja näkyvimmät muutokset toteutettiin noin vuoden jälkeen tapahtumista, kun TSA:n tuhannet uudet työntekijät kansoittivat turvatarkastuspisteet halki maan. Viranomaiset paransivat yhteistyötään perustamalla Domestic Event Network (DEN)-televerkon, jonka avulla lennonjohdot ja viranomaisten yksiköt voivat välittää nopeasti tietoa ilmaliikenteen ongelmista tai muista poikkeustilanteista. Ben kertoo myös ilmapuolustuksen parantuneen. Vuonna 2001 ilmavoimat kärsi määrärahojen leikkauksista ja koko maassa oli valmiudessa vain seitsemän hävittäjää. Koillisessa ilmapuolustussektorissa ei ollut edes kunnollista tutkaa. Vuosien jälkeen eräs F-16 lentäjä kertoi Benille olleensa taivaalla tapahtumien aikaan ja saaneen käskyn ampua epäilyttävät koneet alas. Hävittäjässä ei tosin ollut lainkaan aseistusta, mutta ohjaaja kertoi olleensa valmis katkomaan koneen siiven kärjen tai korkeusperäsimen omalla koneellaan. Ben kiteyttää tehdyt muutokset yhteen lauseeseen: ”US is now prepared”. Lentomatkustuksessa oli tapahtunut pysyvä muutos.
Pitkällä listalla ovat lähi- ja lähestymislennonjohdot New Englandissa, Newarkissa, La Guardiassa sekä NYC:n pääkentällä Kennedyssä. Esimiestehtävissä La Guardian lähilennonjohdossa ja traconissa sekä Cape Cod -traconissa ja NYC-traconissa eli lähestymislennonjohdoissa. Vuosien varrella Ben oli poissa lennonjohdoista reilut 10 vuotta harjoittamassa lakimiehen ammattiaan. Hän oli mm. puolustamassa Reaganin 80-luvulla erottamia lennonjohtajia, vaikka työskenteli itse tuolloin esimiesasemassa lähestymislennonjohdossa. Ennen nimitystään National Operations Manageriksi Ben työskenteli johtokeskuksessa kymmenen kuukauden ajan ilmaliikenteen hallinnan asiantuntijana. Vuosien takaa on löytyy myös noin 50 lentotunnin verran kokemusta SEP-kalustolla ilmailukerhossa. Töiden lopettaminen ja eläkkeelle siirtyminen on jo neljäs yritys. Tosin tälläkin kertaa Benin mielessä on vapaa-ajan vieton lisäksi tarjota ilmailualan konsultointipalveluja. Luvassa on myös kirja 9/11-tapahtumista, jossa on luvassa vielä muutamia uusia käänteitä, joiden käyttämisen Ben pyysi jättämään hänen omaan projektiinsa.
|
|||
