KHO äänesti Ilmavoimat voittoon lentoetukiistassa

Ilmavoimat_PIKorkein hallinto-oikeus antoi keskiviikkona 28. syyskuuta päätöksen Puolustusvoimien ja verottajan väliseen kiistaan Ilmavoimien lentojen vapaana olevien matkustajapaikkojen käytöstä. Päätöksen mukaan Puolustusvoimien henkilöstö voi käyttää lennoille jääviä tyhjiä paikkoja kuten ennenkin.

Helsingin hallinto-oikeus 22.6.2015

Ilmavoimat sai verottajalta vuonna 2014 tiedon, että se katsoo kyseisen lentomatkustusedun olevan veronalaista etuutta. Ratkaisun saatuaan Ilmavoimat keskeytti vapaa-ajan matkustuksen lentokuljetuksiin liittyen

Helsingin hallinto-oikeus antoi asiasta päätöksen 22. kesäkuuta 2015. Myös tuolloin matkustusetu katsottiin veronalaiseksi tuloksi. Puolustusvoimat ja Ilmavoimien esikunta pyysi ratkaisun jälkeen  lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaati, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

Korkein hallinto-oikeus katsoi 28. syyskuuta antamassaan ratkaisussa, että Puolustusvoimien antamaa lentomatkustusetua työntekijälle tai tämän perheenjäsenelle ja lähiomaiselle ei voitu pitää tuloverolain mukaisena veronalaisena tulona ja ennakkoperintälain tarkoittamana palkkana, josta Puolustusvoimien olisi toimitettava ennakonpidätys. Ennakkoratkaisu tehtiin äänestämällä tuloksella 4 – 1.

Ilmavoimat harjoittaa lakisääteisiin tehtäviinsä liittyen melko säännöllistä reittiliikennettä välillä Helsinki-Mikkeli-Jyväskylä-Rovaniemi. Lisäksi lentoja on muuallekin ja vähäisessä määrin ulkomaille Puolustusvoimien tarpeen mukaisesti.

Puolustusvoimien palveluksessa olevat työntekijät, heidän perheenjäsenensä ja lähiomaisensa voivat matkustaa vapaa-ajallaan lennoilla edellyttäen, että kuljetustehtävää suorittavassa lentokoneessa on tilaa. Koko puolustushallinnon henkilöstöllä on tasapuolinen mahdollisuus pyytää oikeutta päästä lennoille.

Ilmavoimien kuljetuslennot suunnitellaan ja toteutetaan Puolustusvoimien tai valtionjohdon tarpeiden mukaan. Vapaa-ajan matkustajista ei ole aiheutunut lisäkustannuksia Puolustusvoimille.

KHO ratkaisu: KHO:2016:139

Lue myös: