Puolustusvoimien HX-hankkeen suorituskykyesitys eteni Puolustusministeriöön, josta se vietiin valtionjohdolle. Poliittinen johtoon kuuluvat saivat perusteellisen brieffin ja kaikki mahdolliset vastaukset kysymyksiinsä. Heillä oli mahdollisuus tutustua kaikkeen materiaaliin. Ratkaisua esiteltiin poliittiselle johdolle kokonaisuudessaan 1,5 päivää.
HX-hanketiimi oli briiffannut poliittista johtoa ja eduskunnan eri valiokuntia jatkuvasti kuluneiden vuosien aikana. Poliittinen johto on ollut hankkeen alusta alkaen mukana eikä eteneminen tullut siten yllätyksenä. Esiselvitystyöryhmän perustaminen lokakuussa 2014 käynnisti tähän mennessä jo reilut seitsemän vuotta käynnissä olleen HX-hankkeen. Konevalinnan jälkeen edessä on vielä paljon työtä ennen kuin täysi operatiivinen FOC-suorituskyky (Full Operational Capability) saavutetaan vuoteen 2030 mennessä. Silloin F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjät on korvattu uusilla Lockheed Martin F-35A -hävittäjillä. Paljon tapahtuu myös ennen ensimmäisen koneen toimitusta Suomelle. Ensimmäisenä allekirjoitetaan Suomen ja Yhdysvaltain hallituksien välinen Letter Of Acceptance (LOA) vuoden 2022 ensimmäisen neljänneksen aikana. Sen jälkeen keskitytään hankkeen hallintaan ja koordinointiin sekä teollisen yhteistyön hankkeista sopimiseen sekä toimiin moottorintuotantokyvyn ja eturunkojen valmistuksen käynnistämiseksi Suomessa. Ilmavoimien nykyisistä Horneteista seitsemänen ensimmäiseksi käyttöön saatua kaksipaikkaista F-18D-konetta rakennettiin Yhdysvalloissa. Yksipaikkaisten F-18C-versioiden loppukokoonpano tapahtui Valmet Lentokoneteollisuudessa Jämsän Hallissa.
Ensimmäinen F-35A-suomalaishävittäjä valmistuu LOT17-tuotantoerästä ja viimeiset LOT18-erästä tai sen jälkeen. Tällä hetkellä käynnissä on LRIP14-tuotantoerä. (Low Rate Initial Production). Suomi maksaa ilmoitetun kokonaishinnan mukaan 64 tilattavasta hävittäjästään noin 74 miljoonaa euroa per kappale. Maailmanlaajuisen tukiverkoston eli Global Sustainment System -järjestelmän lisäksi Suomi saa laajat omat varaosavarastot ja kyvyt huoltaa koneita sekä sen järjestelmiä Suomessa ja toimia myös osana maailmanlaajuista tukiketjua. Hankintasopimus kattaa uusien hävittäjien ylläpidon kustannukset vuosina 2025-2030.
Ilmavoimat vastaanottaa ensimmäisen F-35A -hävittäjänsä vuoden 2025 viimeisen neljänneksen aikana. Sitä seuraa suomalaislentäjien koulutuksen käynnistyminen Yhdysvalloissa aivan loppuvuodesta 2025. Täyteen vauhtiin päästään vuoden 2026 alussa. Suomen Ilmavoimat sijoittaa näillä näkymin kuusi ensimmäistä uutta hävittäjäänsä Tähän mennessä suomalaiset eivät ole päässet lentämään oikealla F-35A-hävittäjällä, mutta kokemusta on kertynyt F-35A-koulutussimulaattoreissa. Niissä on selvitetty mm. uudenlaisen kypärän ja sen visiiriin heijastettavan kuvan toimintaa ja soveltuvuutta Suomen olosuhteisiin. HX Challengen aikana visiirinäyttöä päästiin koekäyttämään Suomessakin, mutta vain koneen ollessa maassa.
Ensimmäinen Suomen Ilmavoimien Lockheed Martin F-35A Lightning II -hävittäjä laskeutuu kotimaan kamaralle vuonna 2026. Viimeistään tuolloin julkistetaan myös uuden konetyypin Suomessa käytettävä tunnus, joka Hornetilla on HN. Sosiaalisessa mediassa aiheesta on jo runsaasti veikkauksia, samoin koneen mahdollisesta lempinimestä. Ilmavoimat ei ole vielä tehnyt päätöstä mihin lennostoon ensimmäiset Suomeen saapuvat uudet F-35A -hävittäjät sijoitetaan. Tästä tehdään vielä erillinen analyysi. Nykyiset Rissalan Karjalan lennosto ja Rovaniemen Lapin lennosto jatkavat F-35-aikana edelleen hävittäjälentolaivueina.
Vielä HX Challenge -testaustapahtuman aikaan IOC:n ajankohtana esillä oli myös vuosi 2027. Ilmavoimat ei ainakaan tässä vaiheessa kommentoi hävittäjien tarkempia toimitusaikatauluja. Koronapandemia on aiheuttanut pieniä viivästyksiä HX-hankevertailun aikatauluun.
Ilmavoimat arvioi kouluttavansa ohjaajansa vielä aika pitkään Hornet-hävittäjien kautta F-35 -koneisiin. Kyseessä on tämänhetkinen arvio, mutta periaatteessa jo vuosina 2023-2024 lentoreserviupseerikurssille tulevat lento-oppilaat saattavat olla ensimmäisiä, jotka pääsisivät koulutuksesta suoraan uuden hävittäjätyypin ohjaimiin.
Ajatus on siis kierrättää ensimmäiset F-35-ohjaajat Hornetien kautta ja laajentaa sitä kautta kokemusta. Kaikki on kuitenkin kiinni myös Hornet-laivaston alasajosuunnitelmasta. Todennäköisesti vuosina 2025-2026 aloittavat koulutettavat siirtyisivät suoraan F-35 -hävittäjiin. Suomen viimeiset Hornetit poistuvat käytöstä vuonna 2030.
Vastaava ratkaisu on käytössä Norjan F-35A -hävittäjissä. Norjalaislentäjien mukaan jarruvarjo tuo merkittävän parannuksen suuntavakauteen liukkaalla alustalla ja ohjattavuus on parempi kuin Norjan käyttämillä F-16 -hävittäjillä.
Lisäksi uuden koneen suurella massalla on vaikutuksensa myös lentotoimintaan. Siksi on tarpeen vaatiessa huomioitava tehtävälle lähdettäessä hävittäjän polttoainemäärä ja asekuorma. Uuden hävittäjän käännöt maassa onnistuvat arvioiden mukaan nopeasti. Vertailussa käytettiin kääntökyvyn ja tukeutumisen osalta koneellisesti avustetun lastaustoiminnan arvoja. F-35-hävittäjien aseistamiseen on eri toimijoilla käytössä vaihtoehtoja kuten vinssausjärjestelmiä ja nostureita. Lähtökohtaisesti uuden hävittäjän kanssa toimitaan koneellisesti, kuten aluksi tehtiin Hornetinkin kanssa.
Tuleviin käytäntöihin vaikuttavat myös aseiden painot. Esimerkiksi 160-kiloinen AMRAAM-ilmataisteluohjus on vielä viiden hengen kuljetettavissa, mutta Meteor-ohjus puolestaan painaisi jo 200 kg.
F-35A voi kuljettaa tarvittaessa sisäisissä kuiluissa ja ulkoisissa ripustimissa jopa 10 tonnia aseita. Sisäisen kuorman avulla voidaan suorittaa ilmanherruuden haltuunotto häiveominaisuuksia hyödyntäen. Niin sanotun Beast Moden eli ulkoisten ripustimien käytöllä voidaan jatkaa kun ilmaherruus on turvattu. Ulkoisten ripustimien käyttö nimittäin lisää merkittävästi hävittäjän tutkapoikkipinta-alaa.
Suomi seuraa ainakin alkuvaiheessa mahdollisimman pitkälle konetyypin pääkäyttäjää ja hankkii sen myötä ainoastaan amerikkalaisvalmisteisia ilmataisteluohjuksia. Luonnollisesti pyritään valitsemaan uusimmat ja parhaimmat tarjolla olevat aseet. Kehitystä seurataankin tarkasti ja ilmataisteluohjuksiakin voidaan tarvittaessa vaihtaa. Myös eurooppalaisaseiden kehityshankkeita siis seurataan ja pätevän järjestelmän löytyessä sellaisenkin hankintaa harkitaan. Yhdysvaltalaisaseista ei kuitenkaan tarvitse maksaa erikseen integrointikustannuksia. Nyt hankintaan sisältyvät Raytheonin lyhyen kantaman lämpöhakuinen Sidewinder AIM-9X Block II+ (Plus) -ilmataisteluohjus, joka on yhteensopiva JHMCS-kypärätähtäimen (Joint Helmet-Mounted Cueing System) kanssa. Tämä versio laajasti käytetystä infrapunaohjuksesta on rakennettu uuteen runkoon, jossa on aiempaa pienemmät evät ja canardit. Ohjus on myös aiempaa ketterämpi ja se voidaan laukaista myös ennen lukitusta.
Suomen koneisiin asennetaan myös ns. Sidekick-laukaisuteline, joka mahdollistaa kuuden AIM-120 -ohjuksen asentamisen sisäiseen asekuiluun aiemman neljän asemasta. Hyöty on merkittävä, sillä ilmataisteluohjusten määrä kasvaa 50 prosenttia ilman, että menetetään häiveominaisuuksia. Suomi hankkii edellämainittuja ilmataisteluaseita ensimmäisen tilauksen yhteydessä enintään 755 miljoonalla eurolla. Ilmasta-maahan -vaikutuskykyä hankintaan vasta myöhemmin. Lopullinen parhaiten Suomen puolustusjärjestelmää tukevat järjestelmät päätetään aikanaan pääesikunnan johdolla.
Ratkaisu mahdollistaa myös viimeisimpien aseversioiden hankinnat sekä asekustannusten hajauttamisen niitä aikanaan uusittaessa. Myöhemmin tehtäviä sopimuksia ja sopimusmuutoksia varten on varattu 823,8 miljoonaa euroa. Myöhemmässä vaiheessa tehdään siis erilliset sopimukset lisähankinnasta ilmasta-ilmaan, ilmasta-maahan ja ilmasta-pintaan käytettävien vaikutuskykyen osalta. Tuolloin hankinnan kohteena voisi olla mahdollisesti myös suunnitteilla oleva amerikkalainen tutkahakuinen AIM-260 JATM -ilmataisteluohjus (Joint Advanced Tactical Missile). Ilmasta-maahan vaikutuskykyinä Suomelle tarjottiin HX-hankkeessa SDB I (GBU-39, Small Diametre Bomb) ja II (GBU-53 StormBreaker) sekä JDAM-pommisarjoja. Risteilyohjuksista vaihtoehtoina ovat tällä hetkellä amerikkalainen Lockheed Martin Joint Air-to-Surface Standoff Missile-Extended Range (JASSM-ER) AGM-158B-2 -risteilyohjus sekä norjalainen häiveteknologiaa hyödyntävä Kongsberg Joint Strike Missile (JSM) -risteilyohjus.
Suomi hankkii asekokonaisuuden HX-hankkeen rahoituksen käyttöoikeuden aikana vuoden 2035 loppuun mennessä. Optimoiduilla hankinnoilla maksimoidaan järjestelmän suorituskyky Suomen toimintaympäristössä ja turvataan F-35-järjestelmän elinkaari mahdollisimman pitkälle ajalle. Lockheed Martinin mukaan F-35 -hävittäjän pitkän aikavälin kehityssuunnitelma sisältää myös sellaisia vaikutuskykyjä, joiden kehitystyötä ei ole vielä edes aloitettu.
Lockheed Martin toteuttaa LOT15 -tuotantoerästä lähtien hävittäjiin TR3 (Technical Refresh) -päivityksen, joka mahdollistaa uusien Block 4 -suorituskykyjen integroinnin hävittäjään. TR3 tuo hävittäjään uuden avoimen järjestelmäarkkitehtuurin sekä uudet tietokoneet, jotka kasvattavat mm. laskentatehoa sekä muistikapasiteettia. Laskentateho on jopa 25-kertainen nykyisten hävittäjän tietokoneisiin verrattuna.
Uusien tietokoneiden lisäksi Suomen hävittäjiin on luvassa LOT17-erään mennessä uusia aseintegraatioita, ohjaamonäytön päivitys, pidempi toiminta-aika, paremmat jäähdytysominaisuudet elektronisen sodankäynnin järjestelmille, kehittyneempi Northrop Grumman’s AN/ASQ-242 -kommunikaatiojärjestelmä sekä ratkaisu tekoälyllä toimivien miehittämättömien ilma-alusten kanssa toimimiseksi. Mukana on myös Raytheonin kehittämä uuden sukupolven DAS-järjestelmä (Distributed Aperture System), uudistettu GPS- ja inertianavigointijärjestelmä, modernisoidut elektronisen sodankäynnin vaikuttamiskyvyt kuten BAE Systemsin AN/ASQ-239 Electronic Warfare/Countermeasures (EW/CM) ja aiempaa parempi videokuvanvälityskyky.
F135-moottori on laajasti käytössä ja se on asennettu jo yli 730 F-35 -hävittäjään. Niillä on lennetty jo yli 430 000 lentotuntia. Moottorin suorituskyky ja mahdolliset haasteet siis tunnetaan jo tarkasti. Kokonaan uusi moottorityyppi, joka olisi otettu käyttöön vain vähän aiemmin Suomen koneiden tuotantoa toisi merkittäviä riskejä suorituskykyyn. Ilmavoimat ei halua ainakaan tässä vaiheessa hävittäjiään erilaisilla moottoreilla varustettuina. Pratt & Whitney kertoo tarkastelevansa optioita moottoripäivityksen osalta Block 4 -versioiden jälkeen. Valmistaja kehittää moottoria jatkuvasti, jotta se täyttäisi annetut vaatimukset. Lockheed Martinin mukaan F135-moottori täyttää kaikki viimeisetkin Block 4 päivityksien vaatimukset (moottorihankkeista voi lukea lisää laajasta F-35 artikkelista, johon on linkki tämän uutisen lopussa). Suomella on yhä käytössä 62 F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjää, joille on suunniteltu niiden jäljellä oleva lento-ohjelma ja missä vaiheessa ne poistuvat käytöstä. Alunperin koneita oli 64, mutta kaksi niistä on menetetty onnettomuuksissa. Ensimmäiset Hornetit poistuvat käytöstä vuodesta 2025 lähtien. Se mitä niille fyysisesti sen jälkeen tapahtuu, on vielä osin auki. Koneet on käytöstä poiston aikaan lennetty rakenteellisesti loppuun eikä niistä ole silloin enää iloa esimerkiksi harjoitusvastustajaksi ns. Aggressor-palveluja tarjoaville yhtiöille. Yksi syy hävittäjäuudistukseen oli nimenomaan Hornetien runkojen elinkaaren päättyminen. Suomi ei niitä kykenisi kustannustehokkaasti korjaamaan lisäkäyttöä ajaltellen, joten tuskin siinä onnistuisi mikään toinenkaan taho.
Suurin osa Horneteista päätyy lähes varmasti suurten metallikourien käsittelyyn eli romutukseen ja sitä kautta kierrätysmateriaaleiksi. Siihen saakka elinkaarensa suorituskyvyn huipulla olevat F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjät jatkavat merkittävänä osana Suomen puolustuskykyä. MH TT Uutinen päivittynyt 13. joulukuuta 7.45: lisätty tietoa eturunkojen valmistuksesta Suomessa. Lue myös: Artikkeli: Suomen seuraava hävittäjä - Lockheed Martin F-35 tarjoaa vahvaa vaikuttamiskykyä jopa 2070-luvulle
|
|||