F/A-18 Hornetin seuraajaksi etsitään hävittäjää HX-hankkeessa. Aihe oli vahvasti esillä Ilmavoimien komentajan vuotuisessa lehdistötapaamisessa. Ilmavoimat aikoo kertoa millaista konetta se tarvitsee tietopyyntökirjeessä, joka lähtee neljään maahan viidelle konevalmistajalle. Ne saavat tarjota mielestään parhaan vaihtoehdon.

Ilmavoimien komentajan mediatapaaminen on vuosikymmeniä pitkä perinne. Se on laajentunut Tikkakoskella järjestettävästä Ilmailutoimittajien yhdistyksen ja paikallisten tiedotusvälineiden tapaamisesta pääkaupunkiseudulla järjestettäväksi, kaikille tiedotusvälineille suunnatuksi mediatilaisuudeksi.

Tänään Helsinki-Vantaan lentoaseman Business-terminaalin VIP President -tilassa oli Ilmavoimien komentaja kenraalimajuri Kim Jäämeren yleisönä kolmisenkymmentä median edustajaa. Luonteeltaan taustoittavaa tilaisuutta ei oltu rakennettu yhden uutisen ympärille vaan siinä kerrottiin laajemmin missä Ilmavoimissa tällä hetkellä mennään.

Yli kaksi tuntia kestäneeseen tapaamiseen oli kuitenkin saatu mukaan paljon mielenkiintoista uuttakin asiaa. Mediaa kiinnostavin osa komentajan esityksestä oli luonnollisesti jopa 5 - 10 miljardin euron arvoinen HX-hanke.

Ensimmäisten McDonnell Douglas F/A-18D Hornet -monitoimihävittäjien Suomeen tulosta on kaksi vuosikymmentä (lue enemmän linkistä jutun lopussa). Ne ovat nyt parhaassa iskussaan käynnissä olevan MLU2-elinkaaripäivityksen (Mid-Life Update) ansiosta.

Komentaja kertoi, että Hornetin kokonaissuorituskykyyn ollaan erittäin tyytyväisiä. Se ei ole varsinaisesti paras missään, mutta hyvä kaikessa. Ainoastaan elektronisen sodankäynnin kyky ei edusta viimeisintä tekniikkaa.

Tulevina vuosina suorituskyvyn erot alkavat näkyä. Lähialueilla tulee käyttöön hävittäjiä, joissa on elektronisesti keilaavia AESA-tutkia (Active Electronically Scanned Radar) sekä MBDA Meteorin kaltaisia ilmaa hengittäviä pitkän kantaman ilmataisteluohjuksia.

Uusimmilla Horneteilla on käyttöikää vielä 15 vuotta ja viimeiset poistuvat siten käytöstä 2030. Siksi vuoden 2025 tienoilla on saatava uusia koneita ensimmäisinä poistuvien seuraajaksi.

HX-hanke on perustettu 5. marraskuuta tätä varten (Hornetit aikoinaan tuonut prosessi tunnettiin DX-hankkeena). Mukana siinä on jo nyt kymmeniä ihmisiä.

Komentaja kertoi, että neljän maan hallituksille lähetetään vielä tänä vuonna RFI-tietopyynnöt (Request for Information): Englanti, Ranska, Ruotsi ja Yhdysvallat. Ne menevät tiedoksi myös viidelle lentokonevalmistajalle, jotka ovat vastaavasti BAE Systems (edustaa Eurofighteriä), Dassault Aviation, Saab sekä Lockheed Martin ja Boeing.

Ilmavoimat ei pyydä tietoja mistään tietystä konetyypistä tai mallista, vaan kertoo millaisia suorituskykyjä se tarvitsee tulevaisuudessa. Valmistajat saavat esittää mielestään parhaan mahdollisen ratkaisun.

Tämä tarkoittaa sitä, että Ilmavoimien entisen komentaja Lauri Purasen vetämän esiselvitystyöryhmän raportissa mainittujen viiden koneen (Eurofighter Typhoon, Rafale, JAS 39 Gripen NG, F/A-18E/F Super Hornet ja F-35 Lightning II mukana ovat potentiaalisesti myös Boeingin F-15 Eagle sekä Lockheed Martinin F-16 Fighting Falcon.

Näistä Gripen ja F-16 olivat mukana jo Hornetia valittaessa neljännesvuosisata sitten. Kummastakin koneesta on tullut tai tulossa täysin uusia versioita ja tuotanto jatkuu edelleen. Samaten F-15-hävittäjästä on uusia versiota.

Ilmavoimat ei pyydä tietoa tietystä konemäärästä vaan useamman kokoisista vaihtoehtoisista paketeista. Tämä avaa myös sen mahdollisuuden, että uusi hävittäjäsuorituskyky voitaisiinkin rakentaa kahdella eri tyyppillä.

Konemäärästä komentaja totesi, että Hornetien nykymäärä mahdollistaa Ilmavoimien tehtävän toteuttamisen eikä uusien koneiden suorituskyvyissä ole luvassa kertaluokan suorituskykyharppausta. Suunnilleen sama määrä eli 64 olisi ilmeisesti siis hyvä.

Ennen Hornet-aikaa Ilmavoimat operoi kahdella hävittäjällä (Saab J 35 Draken ja MiG-21BIS), joten sinänsä tässä ei olisi mitään uutta. Kaksi konetta tarkoittaa kuitenkin kahta koulutuspolkua, kahta tekniikan suorityskykyä, kahta varaosahuoltoa ja kahta päivitysprosessia koneiden 30 vuotta kestävän elinkaaren aikana.

Puolustusministeri Jussi Niinistö on jo aiemmin maininnut mahdollisen kahden tyypin hankinnnan, mutta myös todennut sen olleen "ääneen ajattelua". Kahdella hävittäjällä voitaisiin saada erilaisia suorituskykyjä, mutta onko pienellä maalla varaa tähän, jää nähtäväksi.

Jäämeren mukaan lähtökohta ei välttämättä ole se, että hävittäjäohjaajat koulutettaisiin kotimaassa. Esimerkiksi monet Yhdysvalloista hankittuja koneita käyttävät ilmavoimat ovat ulkoistaneet koulutustaan sinne.

Komentaja Jäämeri uskoo, että konemäärä on joka tapauksessa sellainen, että nykymaailmassa konevalmistajat ovat erittäin kiinnostuneita Suomen hankinnasta.

Hän myös muistutti tulevaisuuskestävyydestä eli siitä, kuinka monta muuta operaattoria tulevina vuosikymmeninä on mukana tukemassa uuden hävittäjän pitämistä modernina. Sillä on suuri merkitys elinkaarikustannuksiin.

Markkinoilla on tapahtunut muutoksiakin. Viimeaikaiset uudet tilaukset ovat aiheuttaneet sen, että useiden hävittäjätyyppien tuotanto jatkuu vielä niin pitkään, että niitä on saatavissa kun Suomen hankintaikkuna aukeaa vuoden 2025 tietämillä. Ilmavoimille pitäisi siis nyt löytää kone, jossa ei ole enää ns. lastentauteja mutta jonka tuotanto jatkuu mahdollisimman pitkään. T.T.

Lue myös artikkeli uudesta AESA-tutkasta: Saabin uusi Giraffe 4A AESA -monitoimivalvontatutka tositoimissa Gotlannissa

Lue myös aiempia Lentoposti.fi -juttuja HX-hankinnasta: