Lockheed Martin ja suorituskykyisistä erikoiskoneista tuttu Skunk Works kehittävät MUM-T -ratkaisua (Manned Unmanned Teaming). Useiden muiden toimijoiden tavoin myös Lockheed Martin on tehnyt operatiivisia analyyseja, joiden perusteella on tarve hävittäjien ja selviytymiskykyisten miehittämättömien ilma-alusten yhdistelmälle. F-35 -häivehävittäjien siipimieheksi on luvassa Next Generation UAS -konseptinimellä (Unmanned Aerial System) (NGUAS) toimivia miehittämättömiä ilma-aluksia sekä pienempiä järjestelmiä, joista osaa ei mahdollisesti käytetä kuin kertaalleen.

Konsepti miehitetyn ja miehittämättömän ilma-aluksen yhteistyöstä, tietojen ja vaikutuskykyjen jakamiseksi luo uuden merkittävän ja voimakkaan suorituskyvyn. MUM-T:n käyttö laajentaa vaikutuskykyjä ja tiedonkulkemista johtamisjärjestelmiin läpi puolustushaarojen.

Useat valmistajat Yhdysvalloissa ja Euroopassa kehittävät uusia ilmapuolustusratkaisuja, joissa on mukana juuri MUM-T -toimintaa eli hävittäjät lentävät siipimiehinään erilaisia autonomisia, vaikutuskykyisiä ja tekoälyä hyödyntäviä miehittämättömiä ilma-aluksia.

Esimerkiksi Yhdysvaltain ilmavoimat USAF tarvitsee tulevaisuuden miehittämätöntä ilma-alusta toimimaan hävittäjien rinnalla ja uutta suorituskykyä haetaan MQ-Next -hankkeessa, jonka RFI-tietopyyntö esitettiin maaliskuussa 2021.

Tavoitteena on saada käyttöön UAS-järjestelmäperhe entistä alhaisemmilla operointikustannuksilla, kehittyneellä selviytymiskyvyllä ja pidemmällä toiminta-ajalla. Monitoimisten UAS-järjestelmien perheellä on tarkoitus saavuttaa halutut vaikutukset erilaisissa toimintaympäristöissä.

Nykyisin käytössä olevat GlobalHawk, Predator ja Reaper UAS-järjestelmät eivät ole riittävän selviytymiskykyisiä taistelutilanteessa ja siihen halutaan muutos. Vastapuolella ei nykyisin tarvitse olla merkittäviäkään kykyjä pudottaakseen tällaisen ilma-aluksen. Näin on käynyt esimerkiksi GlobalHawkille Hormuzinsalmella, jossa Iran pudotti sellaisen vuonna 2019 ja Reaperille, jonka Jemen ampui alas aiemmin saman vuoden aikana.

UAS-järjestelmiä on kehitetty toimintaympäristön muutoksiin ja niissä on koelennetty erilaisia sensoreita, jotka havaitsevat ohjusuhkia eri taajuuksilla sekä lämpöjäljestä ja muita omasuojajärjestelmiä, joilla laukaistaan heitteitä tai harhamaaleja.

USAF:n General Atomics MQ-9 Reaper -lennokit odotetaan korvattavan erilaisilla selviytymiskykyisillä ja todennäköisesti häiveteknologiaa hyödyntävillä UAS-järjestelmillä vuodesta 2030 lähtien.

 Eri valmistajat kuten Lockheed Martin, General Atomics ja Northrop Grumman kehittävät Yhdysvaltain ilmavoimille uusia kokonaisratkaisuja, jotka tulevat aikanaan myös muiden toimijoiden käyttöön.

Lockheed Martinilla on vahva vuosikymmenten mittainen osaaminen häiveteknologiasta, jonka ympärille se kehittää nyt myös UAS-järjestelmiä tulevaisuuden taistelukentälle. Amerikkalaisvalmistaja esitteli omaa jo vuonna 2020 esiteltyä Next Generation UAS -lennokin konseptia Washington D.C.:ssä Lentoposti.fi:lle.

 Tämä lentävän siiven muotoinen ja kärkiväliltään noin 20-metrinen UAS hyödyntää Lockheed Martinin häiveteknologiaosaamista. Se on ulkomuotonsa perusteella seuraava kehitysversio RQ-170 Sentinelistä. Yhtäläisyyksiä löytyy myös aiempiin RQ-3 DarkStar ja Polecat -konseptikoneisiin. Esikuvana ovat todennäköisesti myös Northrop Grummanin lentävän siiven muotoiset häivepommikoneet B-2 Spirit ja kehitteillä oleva B-21 Raider.

Skunk Works kommentoi Lentoposti.fi:lle, että NGUAS on vielä konseptiasteella eikä sellaisella ole vielä suoritettu esimerkiksi ensimmäistä koelentoa. Nevadan yötaivaan kaikista tapahtumista ei kuitenkaan ole perinteisesti julkistettu lehdistötiedotteita.

NGUAS on suunniteltu erityisesti ISR-toimintaan (Intelligence, Surveillance and Reconnaissance) eli tiedusteluun, valvontaan ja kohdevalvontaan. NGUAS voi siis kuljettaa laajaa tiedustelutarpeisiin soveltuvaa sensorikokonaisuutta.

Vastaavaa ilmatiedustelun konseptia on käytetty jo ensimmäisestä maailmansodasta lähtien, mutta nykyisin tiedustelutieto sekä tilannekuva kulkevat reaaliajassa ja salattuja yhteyksiä pitkin taistelunjohtojärjestelmiin sekä esimerkiksi yksittäisiin hävittäjäkoneisiin tai paikallisjoukoille. Reaaliaikainen tilannekuva auttaa ymmärtämään vastapuolen toimintaa, kykyjä sekä parantaa omien joukkojen tilannetietoisuutta.

Korkealla lentävä häiveteknologiaa hyödyntävä UAS kykenee merkittävän pitkiin operaatioihin taistelukentällä. Lockheed Martin kertoo lentävän siipensä toiminta-ajaksi jopa 10-12 tuntia. Koska tarvittavia vaikutuskykyjä ei välttämättä aina saada paikalle riittävän ripeästi kykenee tämä NGUAS tarpeen ilmetessä myös itse tuhoamaan kohteita. Se nimittäin kykenee kuljettamaan sisäistä asekuormaa F-35 -hävittäjän tavoin. Normaalitilanteessa käytetään kuitenkin muita vaikutuskykyjä omaa sijaintia paljastamatta.

Kyse ei ole Lockheed Martinillakaan vain yhden UAS-järjestelmän kehityshankkeesta vaan kokonaisen järjestelmäperheen kehittämisestä. Se sisältäisi lentävä siiven (NGUAS) lisäksi myös pienempiä ja merkittävästi halvempia UAS-järjestelmiä.

Tällaisia parvia voisi käyttää risteilyohjusten tavoin kohteiden lamauttamiseen. Kyseessä olisi ainakin osittain kertakäyttöinen ilma-alus, jos sitä päädytään käyttämään koko suorituskyvyn eli vaanivan aseen (loitering munitions) osalta. Lopullinen tuotevalikoima tulee kuitenkin riippumaan pääasiakkaan tarpeista.

Skunk Worksin suunnittelupöydältä ovat lähtöisin mm. USAF:n ensimmäinen suihkuhävittäjä P-80 Shooting Star, tiedustelukoneet U-2 ja SR-71 sekä häiveteknologiaa hyödyntävät F-117A Nighthawk, F-22 Raptor. Viimeisin menestys on Suomellekin HX-hävittäjähankkeessa tarjottava F-35 Lightning II, jonka nimi juontaa juurensa vuonna 1939 ensilentonsa tehneestä Skunk Worksin kehittämästä P-38 Lightningista.

Suomi hankkii HX-hävittäjät osaksi kokonaispuolustusjärjestelmää aina 2060-luvulle saakka. Tuolloinen toimintaympäristö on hyvinkin erilainen kuin nykyisin, joten valittavan monitoimihävittäjäjärjestelmän kehityspotentiaali ja odotusarvot tulevaisuuden uhkakuviin vastaamiseksi ovat varmasti merkittävässä osassa päätöksenteossa.

Kehitteillä oleva Lockheed Martinin MUM-T -ratkaisu ja siihen liittyvät miehittämättömät NGUAS ilma-alukset eivät ole mukana Suomelle annetussa BAFO-tarjouksessa (Best And Final Offer). Se voisi kuitenkin olla mahdollinen tulevaisuuden hankintakokonaisuus suorituskyvyn ylläpitämiseksi. Lockheed Martinin tavoin myös toinen amerikkalaisvalmistaja Boeing on kertonut kehitysvaiheessa olevan MUM-T -ratkaisunsa olevan mahdollinen tulevaisuuden suorituskykyoptio Suomelle.

Luonnollisesti myös Suomen puolustusvoimat valmistautuu UAS-järjestelmien lisääntyvään käyttöön osana varautumistaan muuttuvassa toimintaympäristössä. Puolustusvoimat tekee mm. yhteistyötä Saksan Manned-Unmanned Teaming (MUM-T) -tutkimusprojektin kanssa, jossa selvitetään miehitettyjen ja miehittämättömien järjestelmien yhteistoimintaa erilaisissa tilanteissa. Suomen ja Saksan puolustushallintojen johtamaan tutkimukseen osallistuu teollisuusyrityksiä molemmista maista. Hankkeen koelentoja suoritettiin Rovajärvellä ja Kemijärvellä loppukesästä 2021.

Puolustusvoimat saa tutkimusyhteistyöstä ymmärrystä miehittämättömän ilmailun kehityksestä ja pääsee kokeilemaan sekä arvioimaan miehittämättömien ja miehitettyjen ilma-alusten yhteistoimintaa suomalaisissa olosuhteissa. Testejä suoritetaan mm. amerikkalaisvalmisteisella MQ-9 Reaper -järjestelmällä. UAS-järjestelmien testaustoiminta jatkuu Suomessa lähivuosien aikana suunnitelmallisesti. MH