Vuosi Brittihallitus kuitenkin totesi kustannukset liian suuriksi ja halusi BAC:n hankkivan kansainvälisen yhteistyökumppanin taloudellisuuden ja tehokkuuden parantamiseksi. Myös Yhdysvallat ja Venäjä olivat omilla tahoillaan työstäneet yliäänikoneita. Euroopassa koneen suunnittelua pidettiin tärkeänä, sillä se nähtiin vastineena Yhdysvaltojen ja Venäjän avaruuskilpailulle 50- ja 60-luvuilla. Lukuisista tiedusteluista huolimatta vain Ranska oli kiinnostunut yhteisestä hankkeesta. Sopimukset yhteisprojektista allekirjoitettiin 1962 ja vanhat yritykset sulautuivat brittien puolelta British Aircraft Corporationiin (Nykyisin BAE) ja ranskalaisten Aérospatialeen (nykyisin EADS). Työt maiden kesken oli jaettu siten, että ranskalaiset valmistaisivat 60 % rungosta, 40 % moottoreista ja loput jäisi briteille. Concorden puolituntinen ensilento tapahtui reilusti myöhässä 2. maaliskuuta 1969 Toulousessa Ranskassa. Ensilennon kapteenin kerrotaan sanoneen: ”Vihdoin iso lintu lentää ja mielestäni se lentää melko hyvin”. Ensimmäinen yliäänilento suoritettiin lokakuun 1. päivä 1969 Englannin Bristolista RAF:n tukikohtaan Fairfordiin. Kaupallisen liikenteen ensilento puolestaan tapahtui tammikuun 21. päivä 1976 British Airwaysin väreissä Lontoosta Bahrainiin ja Air Francen siivin Pariisista Rioon. Koneen valmistusbudjetti oli ensilennon aikaan noin miljardi englannin puntaa. Brittihallitus oli kuitenkin päättänyt jättää nimestä pois viimeisen E-kirjaimen ja nimi olisikin Concord. Nimikiista haudattiin vasta prototyypin ensiesittelyssä vuonna 1967. Satapaikkainen kaunotar pystyi kuljettamaan matkustajansa noin 7200 kilometrin päähän. Taloudellisuutta ei tosin oltu ajateltu alunperinkään. Neljä Rolls-Royce/SNECMA Olympus 593 jälkipoltolla varustettua moottoria kuluttivat kolmen tunnin lennolla noin 55 000 kg kerosiinia ja matkustajaa kohti siis reilut 500 kg. Työntövoimaa moottorit tarjosivat jälkipoltolla 4 x 38000 lbs. Nykyaikaisen Airbus A321 CFM56-5B moottorit antavat 2 x 33000 lbs työntövoimaa ja polttoaineen kulutus on noin 2500 - 3000 kg tunnissa. Polttoainesäiliöitä Concordessa oli yhteensä 13 kappaletta ja niihin mahtui noin 95 tonnia kerosiinia. Erillisten polttoainetankkien avulla koneen massakeskipistettä voitiin siirtää lennolla, joka puolestaan mahdollisti operoinnin yliäänikoneen laajalla nopeusalueella. Condorde valmistettiin erikoisalumiinista, titaanista ja teräksestä ja se oli pinnoitettu erikoismaalilla, sillä 62 metrinen kone venyi lennolla lämpölaajenemisen takia jopa reilut 20 cm. Lämpötilat koneen eri osissa vaihtelivat suuresti ja sen rakenteen toimiminen on eräänlainen taidonnnäyte 1960-luvulta. Koneen nokan lämpötila kahden Machin nopeudella saattoi olla 127 C, runko 94 C ja siiven johtoreuna jopa 105 C. Koneen maksiminopeudella (Mach 2.2) suurin mitattu lämpötila rungolta oli 153 C. Operointi trans-atlantisella reitillä saatiin käyntiin poikkeusluvalla keväällä 1976 ja lennot Washingtoniin alkoivat. Vaikka kielto puretiin keväällä 1977, jatkoi New York sitä edelleen omilla valtuuksillaan. Asiaa puitiin jopa Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa ja kielto poistettiinkin syksyllä 1977. Käytössä oleva Boeing 707 ja DC-8 -kalusto oli jopa meluisampaa kuin Concorde-operointi aliäänipuolella. Operaattorit joutuivat monesti muuttamaan reittisuunnitelmiaan valtioiden asettamien rajoitusten takia, mm. Intia ja Malesia kielsivät yliäänilennot alueillaan melusyistä. Concordea varten luotiin erillisiä yliäänikäytäviä, jossa yliäänipuolelle siirtymisestä syntyvä paineaalto ei aiheuttaisi haittaa asutuilla alueilla. Yliäänipamauksen vaikutusta eläviin olentoihin oli aikanaan tutkittu mm. eläinkokeilla ranskalaisessa kanalassa. Koneista neljätoista meni kaupalliseen käyttöön Air Francelle ja British Airwaysille. BA:n kone lensi 70-80-lukujen taitteessa yhteistyölentoja myös Singapore Airlinesin kanssa ja kone oli tuolloin maalattu toiselta puolelta SIA:n väreihin. Noin 2,5 miljoonaa matkustajaa ehti lentää koneella sen 27-vuotisen (1976-2003) uran aikana. Varhaiseläkepäätöksen aloitti Air Francen Concorden tuhoutuminen onnettomuudessa Pariisissa vuonna 2000. Tuhoisan onnettomuuden jälkeen Air France ja British Airways lopettivat lennot toistaiseksi. Viimeiset kaupalliset Concorde-lennot lennettiin 24. päivä lokakuuta vuonna 2003, kun kolme Concordea laskeutui Lontoon Heathrowlle viiden minuutin välein. Kaupallisen ilmakuljetuksen yliääniaika oli päättynyt. Nykyaikaiset matkustajakoneet eivät yllä Concorden nopeuksiin. Ne eivät ole niin vetovoimaisia eivätkä ne erotu massasta niin, että jokainen tunnistaisi siivekkäänkulkijan. Vaikka Concorden suunnittelu ja muotoilu on lähtöisin 1960-luvulta, on se edelleen kärkisijoilla erilaisissa design-kilpailuissa. Manchesterin lentokentällä sijaitsevaan ilmailupuistoon rakennettiin uusi ekologinen halli, joka lämpenee biopolttoaineella. Polttoaine valmistetaan lentoasemalla kasvavista pajuista. Sähkö tuotetaan aurinkopaneeleilla ja lisäksi uusi halli on varustettu sadevedenkeräimillä. CNN valokuvasarja Concorden juhlapäivänä BBC artikkeli Concorden juhlapäivänä
|
|||
